lauantai 15. syyskuuta 2012

Toisinaan tyhjää.

JJEEEE
Tommosen paskan jälkeen itelläki on mieliala ihan nollilla, jopa alempana. Oma iskä, päissään tosin, sano mua paskapääks... Sen ei pitäis juua. Se onneks nukkuu nyt. Eikä mulla oo ketään kelle puhua tästä olosta.
Mulla on taas niin paha olla, etten mä jaksa. Oksettaa jopa oma käytös. Mua ei nukuta, vaikka joku aika sit vielä nukuttiki.
Miksei maailmassa voi olla yhtään ihmistä jolle voin puhua tästä asiasta?
Psykiatrille en kehtaa soittaa keskellä yötä, ei se varmasti oo hereillä.
Miten ihmisellä voi olla näin paska tuuri, että on tollanen iskä, joka muuttuu ihan omituiseksi juodessa? Ei se väkivaltanen oo, onneksi, mut loppujen lopuks toi on mun mielestä fyysistäki pahempaa. Ja musta tuntuu et tää koneen näyttö on täs ihan lähellä, vaikkei se todellisuudessa oo ees.
Onnistuin suututtaa poikkarinki, tosin itekki suutuin sille...

Onkohan maalimassa ketään joka ymmärtää mua? Ketään joka tuntee samallailla...

"Yksinäisyys taas valtaa koko pääni nytten. Jokanen elämä on hyvä, jos löytää oikeen lääkityksen. Ihmismieli heikko, mutta ruumis kyllä jaksaa; venyy äärimmäisyyksiin, kestää paskaa."

Puolikas - Toisinaan tyhjää

Mulla on oikeesti paha olla.. Mä menisin nukkuu mutten mä saa kuitenkaa unta tämmösten tapahtumien jälkeen. Joten mä pysyn hetken vielä valveilla, kaivan kohta jostaki peiton ja tyynyn, painun vällyjen alle ja kuuntelen musiikkia puhelimella koko yön... Koska mä en voi nukkuakkaan. Mä en ymmärrä miten voisin.
Miks keskimmäinen lapsi on se "perheen musta lammas"?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nakkaa kommentilla:)