Halleluja its raining man.

Jees siellä on satanu aamusta asti. Mä rakastan sadetta. Se puhdistaa ilmaa ihanasti, ja musta tuntuu että mun on paljo helpompi hengittää ku muulloin. Mä en tiiä mikä siinä on, mutta aina sateella mulla on paljon parempi fiilis, vaikka luulis että ois just huonompi olo.
Ku mä pyöräilin kaupalta kotiin, sade piiskas mun kasvoja ja mä olin onnellinen. Sateen jälkeen on ihana olo, paras tunne tulee siitä ku vetää happee keuhkoihin sateen aikana tai sen jälkeen. Sade puhdistaa ilmaa ja välillä musta tuntuu että se puhdistaa mun sielua samalla. Mulla on aina vapaampi olo sillon ku kuljen sateessa ja se on mahtava tunne!

Heikomman puolella

Käytiin kaverin kans pizzalla, ja päivä meni muuten suhtkoht hyvin mutta nyt illasta sitte sain kuulla että siskooni kiusaa yks tyyppi... Ja koska ei voi kertoo mitä paskaa siskosta puhutaan, se on varmasti ite sellanen, joka puhuu paskaa.
Mutta mikä siinä paskanjauhannassa oikeesti viehättää? Ihmiset harrastaa sitä aika useesti, levittävät toisistaan juttuja jotka ei oo totta. Oon itekki joskus ennen, ja suutuspäissäni, mutta kuitenki, se on aika lapsellista touhua. Miks pitää jauhaa toisesta paskaa, ku sittenku kaikki saa selville ettei oo totta ja jos huhujen levittäjä tiedetään, muut ei usko sua enää ikinä?
Tai miks pitää kiusata, siitä tulee paha olo toiselle, pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan? Mullaki on monet arvet kiusaamisen jättämästä pahasta olosta, enkä ymmärrä miks ihmisiä kiusataan. Mä en hyväksy että mun kavereita kiusataan, sitä mä vihaan jos mun siskoo kiusataan! Kyllä mua saa kiusata, niin paljo ku haluu, oon jo tottunu. Mutta perkele jos erehtyy siskoo kiusaamaan, siitä ei seuraa mitään hyvää.
Kiusaajalla on todennäkösesti joku ongelma kiusatun suhteen: se on liian erilainen, tai ehkä kiusaajalla on liian paha olla. Tai sitten se nauttii ku toiset kärsii?
Kokemuksella voin sanoa, että kiusaaminen ei oo kivaa, ei ainakaan jos sitä jatkuu monta vuotta. Vaikkei mulla koskaan ollu fyysistä, mutta loppujen lopuks oisin voinu ottaa niitten pahojen sanojen tilalle potkuja, iho parantuu, mutta sisin ei.
Kiusaaminen jättää kuitenki pahat arvet sisimpään, pahemmat ku ikinä vois kuvitella. Se rikkoo ihmisen sisältä, kasvattaa vihaa. Mutta toisaalta, jotain hyvää kiusaamisen uhrina olemisesta on mulle ainaki ollu hyötyä: oon oppinu, ettei auta vaikka kuinka yrität kaikkia ei voi miellyttää, kiusaaminen kasvattaa luonnetta, tekee vahvemmaksi. Mutta suurimmalla osalla tutuista ei oo ollu hyötyä. Eikä muutenkaa suurimmalla osalla.


"Jos kohtaat väkivaltaa henkistä tai fyysistä/
Jos susta tuntuu ettet pysy enää kyydissä/
Tartu mua kädestä, pyydä mua luokse vaan/
Niin mä lupaan olla heikomman puolella/

Jos sua kiusataan, etkä pysty puolustautuun/
Joka päivä pelkäät muiden nauruu/
Pyydä mua rohkeesti luokse vaan/
Niin mä lupaan olla heikomman puolella/"

Mc Mane - Heikomman puolella

Vaatekaapin siivousta

Eilen käytiin Kahvila Murusessa äidin kans, kahvillahan siellä siis. Ostettiin tämmöset söpöt leivokset, jotka oli ihanan kesäsen makusia:)

Sitte siivosin vaatekaappia, siskolle annoin jonku verran(mitä se nyt halusi niistä vaatteista, siis). Kavereille tarjosin kans että tuleevat valikoimaan omansa ja loput sitte kirpparille. :) Herranjumala, tyhjensin koko vaatekaapin kerralla ja huomasin et tosiaan on vähän turhan paljo vaatteita kaapissa... No puolet sitte lähtiki. :) Ja tosiaan, pinkka ylettyi vähän yli polvien.

Ja kissani oli söpö kun tunkeutu peiton alle nukkumaan, otin siitäki kuvan. :3

Mutta joo, pitäis saaha vaikka joiltaki tutuilta kaikkia pikkuhommia, että saisi vähän rahaa opintojen lomassa. Sille olis käyttöö, saisi aina ostettuu jotain pientä kivaakin...

Ja ainii, hitsi ku mulla käy aina niin että mietin kaikkia asioita sängyssä, yläsängystä en jaksa tulla hakee konetta alas, jotenka mulla pitäis varmaan olla aina kynä ja paperi tossa levyhyllyn päällä et voin kirjottaa ajatukseni ylös ja jakaa ne satunnaisten lukijoitten kans...

Äideistä parhain

Katoin Klaus Härön leffan Äideistä parhain, ja oon ilonen siitä ettei mun oo tarvinnu sotalapsena lähteä Ruotsiin. Vaikka turvaanhan nekin sinne lähti, mutta tuo poika joka on pääosassa, Eero, sanoo lopussa biologiselle äidilleen, että kun hän tuli takasin Ruotsista(pakotettiin lähtemään), biologinen äiti ei ollutkaan enää äiti. Ruotsissa olleesta sijaisäidistä oli sinä aikana tullut enemmän äiti kuin omasta.
Tuo leffa tosiaan pistää miettimään, että jos oisi ite joutunu sotalapsena Ruotsiin lähtemään, miten toisin asiat ois. Eero viihty loppujen lopuksi hyvin Ruotsissa, eikä se oisi ees halunnu lähteä takasin Suomeen... Eerolla ei isääkään Suomessa ole tuossa leffassa, se kuolee aika leffan alkuvaiheilla sodassa.
Mä oon onnellinen siitä, että mulla on kummatki vanhemmat elossa, vaikka iskääkin näen vain viikonloppusin. Mutta sentään näen, toisin ku jotkut tuntemani ihmiset. Oon onnellinen, ettei iskä oo kuollu missään sodassa, tai muussakaa. Ja että vaikka meillä meneeki äitin kanssa tosi useesti sukset ristiin, mulla sentään on äiti.
Leffan aikana tuli kyllä tippaki linssiin... Nimittäin kyseisellä perheellä kuoli pari vuotta ennen Eeroa lapsi, Elin. Tyttö oli 6-vuotias kuollessaan. Tulin taas ajatelleeksi että miten mukavaa oliskaan ees tuntea oma isosiskoni, joka ois tänä vuonna 20- tai 21-vuotias. Mutta aina ei voi voittaa... Harmittaa vaan ettei saanu koskaan ees mahollisuutta tuntea sitä.
Mutta kuitenkin, suosittelen niille, jotka eivät ole kyseistä nähneet, että katsovat. Tämä pisti miettimään useampaankin otteeseen...

Taistelijanluonne

Mä en ymmärrä miks ikinä ees yritän tehä mitään. Teen aina kuitenki väärin, tai pilaan kaiken. Joten miksi ees yritän? Emmä tiiä... Ehkä mulla vaan on se, etten mä oo tottunu luovuttaa. Sen takia mä en luovuttanu sillonkaa, ku me erään jätkän kans tapeltiin. Nössöhän se oli, teki mulle lukkoja ja heitteli ympäri pihaa, ei vaan uskaltanu olla mies ja ottaa turpaansa. Mut siinäkää tilanteessa en luovuttanu, joten kyllä se sit loppujen lopuksi sai turpaansa...
En tiiä mikä siinä on, mut ehkä mulla vaan on taistelijanluonne?
Katoin sen Prinsessapäiväkirjat 2:sen, ja mä totesin etten vois ikinä mennä järjestettyyn avioliittoon. Ajatuskin kuvottaa... Miten voi olla toisen ihmisen kanssa, ellei tykkää tai rakasta? Vaikka kuningasperheillähän se on eri, niillä on velvollisuus. Mutta toisaalta, mä en edes halua naimisiin.

Juomat maistuu...

Jippiaijei.. Oon sitten serkun luona ollu viime yön. Pakko myöntää et tuli pikkusen nostettua kuppia... No mut kohan ei liikaa sentää. Pitäähän sitä löysät ottaa pois.
Mä näin ihan outoo unta. Oltiin jossaki ihan ihmeellisessä paikassa, siellä oli sellasia ihmisiä, joitten kans en nykyään oo ees yhteyksis. Siinä unessa mä nauroin niitten pöljyilyille. Ne ihmetteli sitä et mä nauroin. Yks näistä henkilöistä totesi "mitä vittua, se nauraa"... Mä en tosiaan tiiä, mistä tollanen uni on saanu alkunsa.
Nojoo, kiitos poikaystävän, meijän luokan jätkät ei oo enää paljokaa vittuillu tai kiusannu. Okei, sen jälkeen ku poikaystävä sano niille vähän asioita, ei ne oo ollenkaa tällä viikolla enää. :) Siitä oon ilonen, ja kiitollinen tietenki.

Zankie - Uutta korkkaa
Zankie - Juomat maistuu & Laulu soi

Taivas itkee kanssani.

Oivoi, taas mua masentaa niin perkeleesti. Vaikka enhän mä siitä kellekkään sano, mitäpä sitä suotta kuormittamaan muita ihmisiä mun ongelmilla. Mulla on ne tietyt ihmiset joille puhun, tällä kertaa en puhu niillekkään...
Mä en tiiä mikä mulla on mut nykyään mä vaan oon masentuneempi. Mulla on aina se feikkihymyni päällä. Nyt mä en tosin jaksa pitää sitä päällä, heitin sen nurkkaan täksi illaksi. Jos joku kysyy miksen jaksa, mä sanon että mulla särkee päätä. Vaikka niinhän mulla särkeekin, mutta mua myöskin masentaa älyttömästi.
Musta tuntuu etten mä taaskaan jaksa, ettei mua huvita mikään. Mä en tajua enää itteeni, en sitte yhtään. Musta tuntuu siltä et mä kuolen sisältä. Että mä vaan vaivun jonnekki syvemmälle, vaikka onhan niitä onnellisiakin hetkiä. Mutta niitä on aika harvemmin.
Mua itkettää, masentaa, eikä mua huvita oikeesti mikään. Mun tekis mieli käpertyä peiton alle, nukkua pois.
Tuolla muuten sataa. Oonko mä kertonu, että rakastan sadetta? Aina ko mulla on paha mieli, ja rupee sataa, tulee sellanen olo, etten mä oo ainut jolla on paha olla. Että taivas itkee kanssani.

Koirantappaja

Juu tota koiran tappamisen ansiosta yks ihminen ei tilaakkaa niitä Gutzin vaatteita.

Kerroinkohan mä jo siitä et me tapettiin yhen ihmisen koira? Kerroinhan mä. Rauniorock 2012 -postauksessa. :D

Mulla on älyttömän hyvä muisti, jouduin tarkastaa oonko kertonu. Hyvä muisti, vähän turhan lyhyt vaan. Muistin just että huomenna on biologian koe, johon pitäisi muka jaksaa lukee. En mä kyllä jaksais, pakko myöntää... Mut kai se on pakko.

Tässä ei oo tapahtunu oikeestaan mitään, mistä mun pitäis kertoo. Ei ainakaan tärkeetä. Kohan vaan ajattelin että toi vois olla ihan ilmotusluontonen asia, että ei kannata ajella ihmisten koirien yli jos haluaa että ihmiset tilaa niitä vaatteita.

Mut ne koirat pitäis pitää kiinni jos ne on tollasia että juokseevat auton alle? Eli periaatteessa omistajan vika. Ja sit ku niillä oli toinenki koira siinä pihalla irti, se on kuulemma ärhäkkä, nii se ainaki pitäis pitää kiinni. Tää on tyhmää että jos asutaan maalla nii koirat pidetään irti jos ei tiedetä et on vieraita tulossa. Jos tiesivät että koira on sellanen et juoksee auton alle nii nehän ois voinu pitää sen ihan hyvin kiinnikkin, siis hihnassa, meinaan. Tai ees sisällä, se oli nimittäin mäyräkoira.

Ainiin, katon vihdoin ja viimein leffaa nimeltä The legend of Sleepy Hollow... :)

Ja kävin muuten kuluttaa mun Moda-lahjakortista 15e. Pajakasta ostin Jack&Jonesin hupparin, joka on muuten aivan ihana. Voisin laittaa kuvaaki sitten kohan saan sen päälleni vedettyä, mutta silleen, ettei naama näy. Koska minähän teen ainakin näin alkuun anonyymisti tätä blogia, katotaan sitten jos monta lukijaa ja pyytävät. Sitten on asia erikseen.

Rauniorock 2012

Päivä meni siinä että myin luokkaretkirahaa varten vaatteita, ja ajettiin yhen koiran päältä. Se sitte kuoli, ja oli ihan paperikoira nii veikkaan että jääpi niiltäki tavarat ostamatta.. Koska tapettiin niitten koira vahingossa.
Kävin siellä Rauniorockissa, ja helvetti, siellä oli paras meininki! Sillonko Sanitarium esiinty nii ei ollu ihmisiä paljonkaa, Voodoo Masochist nii oli vähiten, sitte joku bändi jonka nimee en muista enään, ja Juju. Jujun aikana sali oli puolilleen täysi, ja eturivissä oli niin parasta! Jujua sinne lähettiin kattomaanki. :)
Mä niin haluun et Juju tulee uuestaan Sotkamoon käymään. Oishan se tietenki niin älyttömän mukava... Mut eipä sitä voi ikinä tietää, vaikkei tuliskaan ikinä.

Toisinaan tyhjää.

JJEEEE

Tommosen paskan jälkeen itelläki on mieliala ihan nollilla, jopa alempana. Oma iskä, päissään tosin, sano mua paskapääks... Sen ei pitäis juua. Se onneks nukkuu nyt. Eikä mulla oo ketään kelle puhua tästä olosta.
Mulla on taas niin paha olla, etten mä jaksa. Oksettaa jopa oma käytös. Mua ei nukuta, vaikka joku aika sit vielä nukuttiki.
Miksei maailmassa voi olla yhtään ihmistä jolle voin puhua tästä asiasta?
Psykiatrille en kehtaa soittaa keskellä yötä, ei se varmasti oo hereillä.
Miten ihmisellä voi olla näin paska tuuri, että on tollanen iskä, joka muuttuu ihan omituiseksi juodessa? Ei se väkivaltanen oo, onneksi, mut loppujen lopuks toi on mun mielestä fyysistäki pahempaa. Ja musta tuntuu et tää koneen näyttö on täs ihan lähellä, vaikkei se todellisuudessa oo ees.
Onnistuin suututtaa poikkarinki, tosin itekki suutuin sille...

Onkohan maalimassa ketään joka ymmärtää mua? Ketään joka tuntee samallailla...

"Yksinäisyys taas valtaa koko pääni nytten. Jokanen elämä on hyvä, jos löytää oikeen lääkityksen. Ihmismieli heikko, mutta ruumis kyllä jaksaa; venyy äärimmäisyyksiin, kestää paskaa."

Puolikas - Toisinaan tyhjää

Mulla on oikeesti paha olla.. Mä menisin nukkuu mutten mä saa kuitenkaa unta tämmösten tapahtumien jälkeen. Joten mä pysyn hetken vielä valveilla, kaivan kohta jostaki peiton ja tyynyn, painun vällyjen alle ja kuuntelen musiikkia puhelimella koko yön... Koska mä en voi nukkuakkaan. Mä en ymmärrä miten voisin.
Miks keskimmäinen lapsi on se "perheen musta lammas"?

Mun kirje sulle, Kaunis Poika:)

Eräs biisi taas aukas mun silmät, nyt vasta vaikken ensmäistä kertaa sitä kuule. Mä tiedän että sanat pitäis sanoa ihmiselle jolle ne on tarkotettu, mutten halua menettää yhtään enempää ystäviä menneiden takia.

Mutta se mitä mun tekis mieli sanoa sille, tulee täs:

Aina valitat että halveksit ihmisiä, jotka haluais kuolla. Ootko ikinä miettiny meidän, jotka halutaan, kannalta?
Ootko ikinä tuntenu sitä tunnetta, ko sä oon niin maassa, ettet jaksa edes sängystä nousta? Sun tekis mieli jäähä sänkyyn nukkumaan, jättää hyvästit koko maailmalle ja nukkua painajainen pois. Sitä ei voi tehä, se tunne ko sulla ei oo ketään, on maaliman pahin.
Masentaa niin paljon, tekee koko ajan mieli vaan itkee, raahaudut siitä huolimatta aina kaikkialle. Esität koko ajan, sulla on se perhanan feikkihymy koko ajan naamalla. Jos et esitä, sun vierellä pysyy ehkä muutama ihminen, jos nekään. Siinä tilanteessa nähdään, ketkä on niitä oikeita kavereita.
Sä et voi sanoo että on niin tyhmää heittää elämä hukkaan, mutta entä siinä vaiheessa ko voimat on lopussa? Sillon, ko pieninki asia saa sut tuntemaan olosi lyödyksi?

Mä kestin tän kaiken paskan, kestän sitä vieläki. Vaikka asiat on nykyään paremmin, mä en oo enään se sama ihminen, joka mä olin sillon. Mulla on vieläkin hetkiä, jolloin tekis vaan mieli jäähä sänkyyn nukkumaan, nukkua, nukkua ja nukkua. Vieläkin niitä hetkiä, jolloin kaipaan sitä olkapäätä, mutta sitä ei vaan löydy ympäriltä. Suakaan ei mun ongelmat jaksa kiinnostaa, sä oot sen ite sanonu.
Ei mulla oo ketään, psykiatrillekkaan näitä en kerro. Eihän sitä tiedä vaikka osastolle passittaisi. Siitähän tulisi sossuasiakin ehkä, joten ei kiitos.
Joten mulla on mun blogi, ja ne satunnaiset lukijat jos niitä tänne ikinä eksyy.

Tässähän tää kirje nyt oli, ehkä mä sitten joku päivä laitan sen ihmisen lukemaan tämän, kohan oon päässy tästä elämänvaiheesta pois. Se vaan on niin paska homma että mä aina feikkaan sen hymyn, enkä kellekkään kerro todellisia ajatuksiani. Paitsi niille, jotka lukee mua ko avointa kirjaa...

Nopee netti:)

Noiiin tänään oli siis vaellusta koulun kans. Se oli khyl ihan mukava, ja mä ko luulin ettei siellä pääsis tupakille mut helvetti, siellä pääsiki yllättävän helposti!
Ja nyt mä istun kotona, vaikka tuolla paistaa aurinko eikä oo kovin kylmä; siellä ei tuule. Mut mä nautin nyt, ko mulla on nopee netti ko tilasin aikaa. Ja nyt mä pystyn blogia kirjottaa! :)
Mulla on itseasias hyvä fiilis, mutta yhtä juttua en ymmärrä; miten ne voi pakottaa koululaiset sinne kävelemään, varsinki jos on näin paska kunto ko mulla?

Vitut

Että jaksaa vituttaa. Mä en tällä hetkellä jaksa ketään, en niin yhtään!
Mä vaan en jaksa tätä ko se kerta rakastaa jutella mun siskolle nii miksei se iske sitä?!
Vittu mä en kohta puoliin jaksa tätä. Ei ois koskaan pitäny ees rueta iskee tota.... Siinäpähän oisi sitte iskeny minu siskon ihan rauhassa..!

Ens kerralla oikeesti hommaan tyttöystävän jostaki päin maalimaa...

Sivulta siili

Jee sain tietää kokeilun kautta että netti toimii täälläki. Siis mokkulan netti, ja mähän oon iskän luona, eli korvessa. Täällä sataa vettä saavista kaatamalla, mut nyt mun ei tarte olla yksin. Mulla on seuraa, vaikkakin netin kautta. :)

Haluun sen isommman venytyksen, mut sitä enemmän huulikorun. Sitä en valitettavasti voi ottaa, joten otan sen minkä haluan myös: kielikorun. Se tulee sit syyslomalla. :)
Hiusten leikkaus ei onnistunu vkonlopun aikana... :( Pakko sillon tiistaina leikata. Mut toisaalta paska homma ko tiistaina alkaa vissiin koulukuvaukset... Äää harmittaa. Ja sitte että mulla on hiustyyli vaihtunu aina heti koulukuvausten jälkeen nii siks... :S
Nii toi tyyli millä oisin leikannu että sivulta siiliksi. :) Ja sitte vähän lyhyemmäksi eestä ja takaa ja sivulta. ;P Oisin niiin halunnu.
Ja se että mä värjään jossain vaihees ne mustat takasin;)

Mulla on kohta tekstarit loppu, vaikka ei oo puolta kuukaudesta edes menny! Apua, kohta on pakko kysyy iskältä rahaa että saan prepaidiin saldoo.
Ei vitsi että haluun muute taas käymään kirpparilla ostamas jotain hienoo... Pitää lähtä kylällekki että saa sen TET-paikan nii jos siinä samalla käy... :)

Oho, tästä tuli pitkä:D

Feikkaan

Luuleekohan nää tosissaan et oon noin ilonen ko annan ymmärtää?
Oikeesti istun täällä ihan masis... Mut emmä halua jokaselle huuella asioitani, emmä halua kertoo niille. On tasan yks ihminen jolle voisin kertoo ny, mutten mä voi..
Uskooko ne oikeesti että oisin ihan okei? Että mulla ois kaikki hyvin? Mulla ei todellakaan oo kaikki hyvin...
Toisaalta, vaikka ne tajuaiski ja kysyis, mä kieltäisin ja toteisin "ei mulla mikään oo".

Hautakumpu

Masentaa, vituttaa. Mä en jaksa. Mä haluun kuolla.
Mun pää hajoo, mulla sattuu mahaa, mulla on joka paikka kipee, ja varmasti kuumetta, mut en jää koulusta pois. Enhän mä voi: iskän luokse meno kielletään jos jään pois koulusta. Ja Vaaralle mä haluun mennä, siellä sentään voin rauhottua, laittaa kännykät pois päältä ja olla eristettynä muusta maailmasta jos haluun...
Musta alkaa tuntua et mun hauta on jo kaivettu: kaikki vaan oottaa haudan ympärillä sitä et mä kupsahan sinne. Että mä kiertelisin yksinäisenä sutena kauempana, sen haudan ympärillä, ja muut tuijottaa tyhjää hautaa. Musta alkaa oikeesti tuntua tältä.

Sattuu ihan liikaa

Muhun sattuu ihan liikaa. Samperin jäykkäkouristusrokote, tuntuu ettei kärsi ees kättä nostaa. Musta tuntuu et voisin vaikka kuolla ko kättä nostaessa sattuu niin paljon!
Mulla on itseasiassa aika onnellinen fiilis, mullei oo tällä hetkellä mikään vialla. Tää on aika ihana tunne, olla onnellinen.

Mä en saanu kääretorttua jota halusin, sellasta ihanaa appelsiinista.. Mä en yleensä tykkää niistä, koska ne on imeliä, mutta tää kääretorttu on jotenki paremman makunen; suussasulavan ihana, ei liian makee.. Mutta ratkasu siihen etten saanu: tiikerikakku.