lauantai 22. elokuuta 2015

Mä en jaksa

Kuten otsikko sanoo: Mä en jaksa. Mä en jaksa mitään. Kaikki kyselee että mitä mä meinaan tehä nyt, että mihinkä muutan vai muutanko, meinasinko hommata töitä tai hakea kouluun. Mun tekis mieli huutaa niille kaikille että "Mä en vittu tiiä! Antakaa mun olla ja antakaa aikaa ajatella!". Ainaki opin sen, että varasuunnitelma kannattaa olla. En suunnittele enää mitään niin kovalla varmuuella, että jättäsin ajattelematta jotain toista mahollisuutta.
Kaverillekkin puhuin automatkalla tästä, että jos mä en nyt muuta mihkään, nii mitä mä teen. En varmaa melkeen puoleen vuoteen mitään. Töitä ei tästä kylästä löyvy jos ei oo ammattiin opiskellu tai jos ei oo niitä kuuluisia 'suhteita'. Ens kuun lopulla alkaa yhteishaku tammikuussa alkaviin opintoihin. Pittää vielä tässä kuukauven aikana keksiä, että mitä haluan opiskella. Ja varmaan seki auttais, jos tietäisin mitä kaikkia koulutuksia tammikuussa alkais ja missä... Sit keksis vielä että mihinkä päin sitä lähtis. Mun jaksaminen on aika vähissä.
Mutta mä kyllä nousen tästä pää pystyssä vielä, entistä vahvempana ja viisaampana.
Musta on alkanu tuntua että mun tutut on sellasia jotka ei uskalla ottaa riskejä, ees siis arkipäivästen asioitten suhteen -ostaa vaikka teetä jota ei oo maistanu- ja oon miettiny että miten mun ympärille on kerääntyny tämmösiä ihmisiä? Oon ite tyyliin heti kokeilemassa jotain teetä, joka kuulostaa hyvältä, tai vaikka -näin sivistyneesti sanottuna- olutta. Mää kaipaan sellasta kaveria jonka kanssa vois kokeilla uutta. Vaikka yks uus teemaku per viikko. Näkis kaveria teehetkee pitäessä ja sais jonku jonka kanssa jakaa sitä tunnetta -sitä ku hoksaat että se maistuu oikeesti hyvältä. Onneks viimesimpää uutta teemakua oli mun kanssa jakamassa isosisko. Todettiin kumpiki että hyvää oli. :)
Pitäis hommata kavereita. Tuntuu vaan hankalalle, nykyään ihmiset tuntuu kattovan kieroon jos menee tosta vaan juttelemaan(etkä kysy esim tietä). Eikä yksin oo kovin kiva käyäkkään missään. Perkelevittusaatana -enkä enää tiiä kuinka monesti oon sanonu tuon tässä lähiaikoina...
Missä välissä elämästä tuli näin helvetin hankalaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nakkaa kommentilla:)