Mä nään koko ajan saman tyylisiä painajaisia. Saman tyylisillä meinaan, että niissä on koko ajan tietty henkilö, muuten uni vaan hiukan muuttuu. Tiiän, että nuo painajaiset saa alkunsa pelosta, mutta mä en silti halua nähä niitä enää! Ne on niin todellisia ja aina herätessäni huomaan ajattelevani "entä jos..." enkä mä halua ajatella niin!
Ja nyt kerranki, ko kirjotan, selvennetään teille missä mennään:
Sain opiskelupaikan, peruin sen, ajattelin hakea lisähaussa johonki koulutukseen mutten tienny mihin haluan. Nyt oon muuttamassa Ouluun takasi(ens vkonlopulla) ja mulla ei oikeestaan oo siellä mitään. Mulla ei oo koulupaikkaa eikä töitä, ei kavereita tai mitään tekemistä. On vaan pitkäaikanen haave joka vihdoin toteutuu: asunto Rakkaani kans.
Välillä huomaan miettiväni miks ees muutan. Siellä ei oo mulla mitään... Jos saan töitä nii sitte mulla on jotain tekemistä ees, muuten mä vaan istun siellä asunnolla enkä liiku ko kauppaan tai kirjastoon tai parvekkeelle tupakille... Mulla ei riitä usko siihen, että saisin kavereita sieltä. En saanu amiksen aikana, miten voisin saaha sillon ko en oo amiksessa? Mulle on turha puhua sillon, että mun pitäis nähä mun kavereita. No helvetti, ei mulla ole semmosia Oulussa! Mua pelottaa se, että miten helvetin yksinäinen mä tuun olemaan. Rakkaallani sentään on kavereita, hän näkee kavereitaan koulussa ja niitä jotka ei käy samaa koulua, hän näkee vapaa-ajalla. Entäs minä? Istun vaan neljän seinän sisällä yksin itkemässä yksinäisyyttäni...
Oon eläny aika paljolti nyt sossun kotona-asuvan tuella. Se ei oo paljon, mutta edes jonku verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)