Mun piti muka kirjottaa jotain syvällistä, mutta unohuin tuijottamaan leffaa, ja se tekstiki unohtu samalla. Mä oon vaan niin sekasin. Mun elämä on sekasin. Mä en tiedä mitä mä haluan elämältä, enkä ees sitä minne mä haluan opiskelemaan. Mua vituttaa ja ärsyttää kaikki koko ajan, lähinnä siks että mä oon niin pirun vihanen itelleni päästäessäni tilanteen tähän. Elämä on sekasin. Tähän muuttojuttuunki olis kiva saada selvyys. Tietäis hakea tukia ja soittaa työkkärille ja hakkee töitä tai mennä siihen valmennukseen...
En ikinä suosittele kenellekkään opiskelupaikan perumista, ellei oo täysin varma siitä, mitä tekee sinä aikana ko ei opiskele.
Mua on turhauttanu ja vituttanu tää tilanne jo pitkään. Oon muutam kerran miettiny että jos vaan luovuttais, antais periksi ja päästäis irti kaikesta. Mutta sit mä oon todennu, etten mä voi tehä sitä. Moni ei mua jäis kaipaamaan, mutta mä en voi tehä niin äitin, siskojen ja iskän takia. Vaikka mikään ei oikein tunnu enää miltään, ja musta on tullu alkoholisti. Tarviisin oikeesti semmosen parhaan kaverin, jota bestikseksikin kutsutaan. Plussana olis jos sois naispuolinen, mutta ei mua haittais vaikka se olis jätkä. Tutustuminen olis helpompaa jos se olis jätkä, koska oon niitten kans tullu aina paremmin toimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)