Mulla on jo muutaman viikon ollu huono olla, henkisesti meinaan. En tiiä itekkään mikä mulla on, vaikka kirkasvalolampunki oon saanu tänne. Ei se valon puutteesta pitäis johtua. Tuntuu että mä räjähän. Mä oon monena päivänä itkenykki tätä pahaa oloo pois, mutta se ei tunnu auttavan. Mä en vaan kestä tätä, en mitään. Mä kaipaisin hetken omaa rauhaa, että saan vaa selvittää päätä ja olla yksin, ilman kiirettä minnekkään. Ilman velvollisuuksia että tarviis mennä kouluun tai vastata kenellekkään puhelimeen. Ihan vaan olla yksin ja kattoo muutama leffa, lukee kirjoja, nukkua ja vaan löhötä sängyssä. Välillä vaan kaipaa sellasta, muttei osaa nauttia sitte siitä ajasta, ku se tulee ilman et ois pakko saaha sitä. Jotaki mun sisällä ei vaan oo kunnossa, ei ehkä oo ikinä ollukkaa. Mä haluaisin nytkin vaan itkee ja olla yksin, nukkuisin koko huomisen päivän.
Mulla on paha olla... Eikö kukaan huomaa...
Asiaa ei auta viime aikoina olleet riidat poikaystävän kanssa, huoli yhestä kaverista/tutusta(riippuu miten laskee), koulu ja rahaki.
Mä oon sen takia huolissani 'yhestä kaverista/tutusta', ku sillä kuoli kaveri tässä perjantaina. Siitä oli Iltalehden tai Iltasanomien sivuilla juttua... Haluisin tietää et mitkä fiilikset sillä on, että jos se vaikka haluais puhua asiasta. Mutta en tiiä miten, kaikki vaan ei tykkää että ottaa asian esille.
Tuntuu pahalta ettei voi tehä mitään vaikka haluais. :/ Turhauttavaa.
Kannattaa mennä koulun kuraattorille puhumaan. Vaikka välitöntä helpotusta siitä ei saisikaan, aikuisen kanssa puhumisesta voi saada uusia näkökulmia ongelmaan. Tämä voi olla avain ongelman ratkaisemiseen.
VastaaPoistaJa tuosta kaverista/tutusta. Sanot vain, että jos on tarvetta, sä oot hänen tukenaan.