Huoh... Mä tiiän et mun pitäis olla ilonen niistäki "kavereista" mitä mulla on. Mut miten mä voin, ku tiiän et kaikki viettää muitten kans aikaa jos on joku jonka kans viettää. Enhän mä sille enää voi mitään, ettei oo kavereita. Kaverisuhteet vaan rupes rakoilee ja tadaa, niillä oliki muita kavereita jo. Mä oon ilonen että pääsen pois täältä. Vaihan paikkakuntaa ja koulua. Se on ehkä parasta mitä mulle voi tällä hetkellä käydä. Mä en jaksa olla täällä enää hetkeäkään, en jaksa sitä että yks on mun kaveri koska poltan ja vippaan aina välillä sille. Yks sen takia ettei silläkää oo täällä kavereita. Muut sitte onki vaan sillon jos ei oo muita kavereita. Tekis mieli haistattaa paskat näille kaikille, mutta ehkä mä jaksan näitä vielä tän vikan kuukauden koulua. Kesällä ei oo tarvis nähä niitä, paitsi jos leirillä. Mutta se on ihan sama, se on nii lyhyt aika. Yks päivä sinne tänne. Mutta kesäloma, ah, vietän kotona siskojen ja poikaystävän kanssa aikaa. Iskän luona serkkujen kanssa ja poikaystävän luona sen ja sen pikkuveljen + pikkuveljen kavereiden kans. Poikaystävän pikkuveljen kaverit(monimutkasta) on enemmän mun kavereita ku ykskään täällä! Toivon vaan että Oulun alueelle pääsen opiskelee. Kuhan vaan sais vielä opiskelupaikkakunnalta kavereita. Jos ei saa nii ei oo kiva olla opiskelemassa.
Hitto, miks pitää olla näin ettei oo kavereita. Tää on yks maailman paskimmista jutuista. Kaikki ois hyvin jos ois kavereita. Kavereille toki aikaa pitäis olla, muttei mulla muuta ookkaa ku aikaa. Ellei koulussa käymistä lasketa tietenki.. Iltapäivisin ja iltasin tulee vaan istuttua koneella ja mässättyä yms. Kyllä mulla aikaa riittäis, vaikka muille jakaa. Muttei mulla oo ketään kenen kanssa kuluttaa aikaa joten ihan sama... Joku hassu päivä voi olla sellanen että joku kysyy voiko se tulla meillä käymään, mut niin tapahtuu harvon. Liian harvon. Mä tuun tosi iloseks jos kysytään että voinko mä olla, muttei multa kukaan ikinä kysy. Nyt ku isoskoulutus on ohi, ei tuo ykskään kule enää meillä. Vaikka mulle se on sinänsä ihan yks ja sama kuitenki, oon tottunu tähän että oon aina yksin. Sen takia en välttämättä välillä osaa olla ihmisten seurassa, jos menee pitkään että oon yksinäni. En osaa puhua mistään aiheesta. Nykyään on helpompaa ku kulkee useesti poikaystävän luona ja siellä on aina melkeen joitain käymässä. Se tuntuu kivalle. Kotona ollessa meillä ei käy ketään, paitsi isosiskon kavereita. Ne ei jaksa ees kiinnittää muhun huomiota... Eikä sillä oo väliä, ne on mulle ihan yks ja sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)