sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Hetken vain

Hetken ajattelin, että kaikki on nyt hyvin. Mä oon tehny yhteishaun ja pääsen opiskelemaan, oon aika tyytyväinen mun elämään jne. Ihan pienen hetken vain... Mun päässä kuitenki kytee ajatus tarjoilija-koulutuksesta, siihen en ees hakenu.. Vaikka siitä sitten parin vuojen töitten jäläkeen voisin tavoitella sitä mitä nyt haluaisin niin kovasti: baarimestarin tutkintoa. Plääh, jos mä nyt sitte päätän hakee vielä kesäkuun täydentävässä/lisähaussa jonnekki tarjoilijapuolelle nii mänöö kaikki uusiks.
Masennus vaikuttaa päätöksentekoon, ja oon tullu siihen tulokseen, että jos en osaa päättää nii mä haen Vervelle kuntoutukseen. Kaikki on vaan niin helvetin sekasin. Mä haluaisin että mun elämä olis kunnossa, että mun pää olis kunnossa ja ihmissuhteet. Mutta ei. Ei niin ei...
Haluanko mä tavotella unelmaa, vai mennä sinne minne hain, tyytyä siihen, että todennäköisesti olisin työttömänä jonku aikaa, ja vaikka olisinki töissä, olis suhteellisen huono palkka...
Elämää hankaloittaa rahatilannekin: hain sossulta tukia, varmasti soitteleevat takasin, että "selitä tämä ja tämä". Ilmoittauduin työkkäriin, huomenna haen Kelalta (ehkä) tukia.
Masentaa ajatella sitä, että muilla on varaa juhlia päättärivkonloppua, mulla ei. Tai jos ei oo varaa, on kavereita. Masennus ja Yksinäisyys ovat ilkeitä kavereita, ne löytää sut, vaikka yrittäisit piiloutua.
Mihin vittuun ne mun kaverit hävis? Mihin hävis ne "luvatut" amiksessa saatavat ystävät?
Mä tunnen itteni huonoks ihmiseks. Oikeesti.
Mulla on taas niin pirun hankalaa. Ja yhä enemmän mä haluaisin vaan lähteä pois, jättää kaiken taakse ja vapauttaa itteni tästä elämästä. Mitä niin pahaa oon tehny edellisessä, että ansaitsen tän kaiken?
Terveisin masentunut minä.

"Melankolia, jota on kutsuttu monella eri nimellä, on kulkenut suvussani sukupolvien ajan, yhdessä surullisen morsiamensa, Alkoholismin, kanssa."










keskiviikko 27. toukokuuta 2015

I should have said what you meant to me.

Oon käyny nää muistot ja itsesyytökset läpi jo tuhat kertaa, mutta siltiki jatkan vaa läpikäymistä. Mikään ei tuu koskaan olemaan enää niinko ennen, vaikka kuinka paljon toivoisin ja haluaisin ne ajat takas. Toki nää hetket, virheet ja kärsimykset, on kasvattanu ihmisenä. Siltikin mä vaan haluan ne ajat takas. Haluan sut takas.
Vaikka ei se oo mahollista, ei suhteella oo tulevaisuutta ilman luottamusta. Miten me voitais ikinä olla enää suhteessa, tai yhtään mitään...
Mä en tiedä miten päästä yli tästä, itken vaan itteni uneen joka helvetin ilta. En tiiä miten päästä yli susta, kaikista muistoista.
Mulla on muka aina kaikki hyvin, niin esitän päällepäin. Oikeesti haluaisin vaan jonku, joka kuuntelis mun huolet, joka tarjois olkapään mitä vasten itkee, eikä tuomitsis. Oon kiduttanu itteeni itsesyytöksillä yli kaks helvetin pitkää vuotta, eikä loppua näy. Mun vikahan tää kyllä onki.
Miks menin sotkemaan ja pilaamaan kaiken... Vaikka toisaalta tuntuu, etten osaa mitään muuta ko sotkee asioita..
Nään sut tossa sängyssä nukkumassa, vaikka sä et oo siinä. Kaipaan sua nyt jo niin helvetisti, että mitenkähän mä onnistun elämään ilman minkäänlaista kontaktia suhun..... Mun on varmaan vaan pakko tottua...

lauantai 23. toukokuuta 2015

Luokkaretki

Käytiin ti-ke luokkaretkellä Vaasassa. Yövyttiin siellä "Tropiclandian hotellissa"(oikeestihan se hotelli ei kuulu samaan ketjuun ko Tropiclandia) sen ti-ke yön. Tiistaina aamusta lähettiin koululta, perille päästyä syötiin ja käytiin yritysvierailuilla ja saatiin shoppailla. Keskiviikkona oli aamusta yritysvierailu, lähtö Kokkolan ammattikouluun tutustumaan ja sieltä takas Ouluun.
Tiistai oli kyllä mahtava, sen jälkeen ko päästiin shoppailemaan ja tälleen. Eksyin sitte puolen tunnin matkan päähän muista kirpparia kiertämään. Pari tuntia mulla meni kunnolla katellessa siellä, jonka jälkeen suuntasin keskustaan syömään, ostamaan illaksi evästä ja sitte hotelliin. Voi että mun jalat oli maitohapoilla kaiken kävelyn jälkeen! Loppuillasta käveleminen tuntuki siltä että ois veitsenterillä astellu. Auts. Mutta reissu oli mahtava, kipeytyneistä jaloista huolimatta. Oli tosi kiva sää kävellä, eikä ainakaan tullu kylmä! :)

 OSTOKSIA

Pikkusiskolle farkkuliivi:)

Cocktailkirja(hankala löytää mistään halvalla) ja sit toi EAT PRAY LOVE

Tän ostin lähinnä äitille, mutta toistaseksi roikkuu kämpän keittiön seinällä.

Tämä aivan ihana huppari oli pakko saaha! :)

Mallia pitkä huppari, hyvä ens talveksi, koska vuori ja karvahuppu.

San Francisco-shottilasi

Smirnoff vodka-shottilasi. Ostin siks, koska kotona on toinen tämmönen!

Tuhkakuppi omaa kotia oottamaan

 selfie...

Selfie pitkän ja uuvuttavan päivän päätteeksi.

Maisemakuvia

Tästä laivasta piti saaha kuva, koska se oli vaa nii mahtavasti tehty tosta ravintola.








tiistai 12. toukokuuta 2015

Kävin pääsykokeissa

Kävin sillon viime viikon perjantaina siellä pääsykokeissa Joensuussa. Ne oli tosiaan sisustusalan pääsykokeet, ja näin mun mielestä, mulla meni aikalailla päin persettä. Meillä piti tosiaan tehä pohjapiirustus ja siitä sitte kolmiulotteinen pienoismalli. Ei härreguud sentään, mä ensmäisen tunnin samoilin miettimässä että mistä ihimeen materiaalista mää teen ne tuolit ja pöyän ... Hups, taisin muuten unohtaa maton siitä mun työstä. No mut kuitenki, ei siellä ollu semmosia materiaaleja mistä oisin ite tehny ne. Monella oli paljon mun työtä hienompi, joten en usko omiin mahollisuuksiin päästä sinne opiskelemaan. No, saa nyt nähä. Voinhan mä sitte mennä sinne Taivalkoskelle.
Mulla ei sitte kiinnostus ja jaksaminen riittäny siihen että oisin menny tämän pvän pääsykokeisiin, joten oon Oulussa taas.

Ja seuraavaksi kuvia Joensuusta.

Matkahuollosta evästä!

Minä ja hotellihuone.





Tässä on se rakennus, jossa pääsykokeet oli.