Mä pidin senki takia taukoa, että saisin selvitettyä päätäni, mutta ei se auttanu tippaakaan. Se ehkä jopa pahensi tilannetta. Mulla on syksyltä liikaa poissaoloja, tiedostan sen itekki varsin hyvin. Pienimuotoisen laskeskelun jälkeen: poissaoloja tuli ehkä jopa enemmän tauon alkamisen jälkeen. Ei ollu mitään mihin purkaa, ei mitään mihin kirjottaa tätä sekasotkua selvemmäks.
Tiedän, että kukaan ei jaksa lukee näitä postauksia, joissa valitan ja puhun siitä miten huono on olla, ja miten kaikki on sekasin. Mutta mä olen vaan rehellinen teille. Mä kirjotan sillon, jos mulla on aihetta iloon(esimerkiksi joululomalla näin serkkua pitkästä aikaa!), mutta tuntuu, että ilosia hetkiä ei juurikaan oo. Asiaan voi vaikuttaa se kotona istuminen. Mutta en voi mitään jos kavereilla on aina jotain muuta tekemistä, mikä sitte aiheuttaa sen, että mä vaan istun kotona kattomassa telkkaria ja selaamassa netin ihmeellistä maailmaa.
Kohta alkaa yhteishaku. En tiiä vieläkään minne haluan hakee. Ei tää ammattistartti auttanukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)