... mutta ei kovin innossaan ainakaa.
Mua pelottaa mitä tästä vuodesta tulee. Kaikki lupaili että kyllä se helpottaa amiksessa ja startilla ainaki että on pienempi ryhmä ja lässynlässynlää. VITUT HELPOTTANU.
Mä en oo ikinä pelänny elämää, mutta mua pelottaa se, että miten yksin jouvun olemaan. Mua pelottaa, että mä tuun oikeesti hulluks, että masennun enemmän ja oikeesti toteutan sen itsarin.
Mun elämä on perseestä. Sitä samaa istumista joka päivä telkkarin tai tietokoneen edessä. Tietenki koulu, jos en lomalla oo. Joo, oon puhunu aiheesta monesti aikasemminki. Tää vaan ahistaa mua eniten, ja masentaa kans.
Toisaalta, tilanteesta voin kai syyttää itteeniki. Mitäs lähin Ouluun opiskelemaan... Mulla ei oo Oulussa yhtään mitään, pelkkiä huonoja muistoja vaan.
Nykyään ainut paikka missä haluan olla, on koti. Mä en tänne tulon jälkee enää haluais lähtee takasin kämpille. Vaikka onhan Oulussa ihan jees asua, ei se tunnu kotipaikalta.
Toivottavasti löyän joskus paikan missä haluan asua... Ja missä ois kavereitaki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)