Vaan ja ainoostaan mun vika.

Tuntuu pahalta, että sillä välin ko kaikki muut(tarkotan että ainaki minunikäset siis) on vkonloppuna kavereittensa kanssa tekemässä jotain, nii minä istun kotona. Vaikka tälleen on ollu jo vuojen pvät nii silti se tuntuu aina yhtä pahalta. Mä kaipaan sitä, että mulla on seuraa vkonloppusin ja vkolla. KAIPAAN SITÄ KO TUNTUU ET ON TÄRKEE. Mä haluan takas yläasteelle, siihen aikaan että kaikki oli hyvin. Mä jättäisin tekemättä ne virheet, jotka on ajanu mut tähän tilaan. Pyyhkisin ne pois, sillä täähän on vaan ja ainoostaan mun vika.


ps. En jaksa tarkistaa tekstiä, nii jos on kirjotusvirheitä nii sitte on. Kirjotin kuitenki puhelimella.

Demonit viihtyy mun pään sisällä

Mun elämässä on nii paljo meneillää että kaikki on vaan sotkua. Mun pään sisällä riehuu pyörremyrsky, ja taistelen taisteluja, joista kukaan ei tiedä.
Mä pidin senki takia taukoa, että saisin selvitettyä päätäni, mutta ei se auttanu tippaakaan. Se ehkä jopa pahensi tilannetta. Mulla on syksyltä liikaa poissaoloja, tiedostan sen itekki varsin hyvin. Pienimuotoisen laskeskelun jälkeen: poissaoloja tuli ehkä jopa enemmän tauon alkamisen jälkeen. Ei ollu mitään mihin purkaa, ei mitään mihin kirjottaa tätä sekasotkua selvemmäks.
Tiedän, että kukaan ei jaksa lukee näitä postauksia, joissa valitan ja puhun siitä miten huono on olla, ja miten kaikki on sekasin. Mutta mä olen vaan rehellinen teille. Mä kirjotan sillon, jos mulla on aihetta iloon(esimerkiksi joululomalla näin serkkua pitkästä aikaa!), mutta tuntuu, että ilosia hetkiä ei juurikaan oo. Asiaan voi vaikuttaa se kotona istuminen. Mutta en voi mitään jos kavereilla on aina jotain muuta tekemistä, mikä sitte aiheuttaa sen, että mä vaan istun kotona kattomassa telkkaria ja selaamassa netin ihmeellistä maailmaa.
Kohta alkaa yhteishaku. En tiiä vieläkään minne haluan hakee. Ei tää ammattistartti auttanukkaa.

Kuvapostaus

Aattelin ihan vaan joutessani tehä tämmösen kuvapostauksen, kun en mitään muutakaan saa aikaseks.
Ja tuota noin, kuvat on otettu Instagramista käyttäjältä omgthatstotallyme, paitsi ei toi viimenen Game of Thrones -kuva.

Ei mun päivä.

Joo... Tänään ei mikään onnistu. On siis parempi vaan pysyä sisällä.
Heti aamusta jo mikään ei onnistunu. En jaksanu nousta ja makoilin sit pari tuntia ennen ko nousin. Pyykkivuoroja varatessa en tienny, ettei pyykkikone 2 ja kuivausrumpu 2 toimi. Eikait siinä, kerkesin ne varailla ja sitte menin tonne pyykkituvalle nii perkele, sulloin sitte pesukoneet 1 ja 3 täyteen... Laitoin sitte pyörimään ja en voinu peruakkaan sitä pesukone 2 vuoroa. Vittu, siinä meni yks vuoro. Seittemältä menin vaihtamaan kuivausrumpuun nii kappas, kuivausrumpu 2 on kans rikki! Valehtelematta kirosin ääneen että voi helevetin vittusaatana. Siinä meni sitte toinen vuoro. Ne mitä mahtu, nii siihen kuivausrumpu 1:seen ja peräti tunniksi(koska tunnin vuoro) pyörimään. Saas nähä onko kuivia. Loput veinki sitte kuivaushuoneesee kuivumaan(onneks siitäki ei oo tullu vuorollista!) ja en totta puhuen tiiä, kuinka kauan siinä menee että ne kuivuu. Ja vituttaa sen takia, että meillä on vaan 6 pyykkivuoroo/vko. 1 tunti per kuivausrumpu tai pesukone vie yhen vuoron. No mullei oo enää ko yks, ja pitäis muutaki vaatetta pestä... Taijan oottaa vkonloppuun ja raahata noi likaset Sotkamoon äitin pyykättäväksi.

PS. Ei oo taas ollu mitään inspiraatiota kirjottaa. Mikään ei muutenkaa huvita eikä vaan yksinkertasesti jaksa. Ehkä jatkan vaa leffojen kattelua sisällä.

2015, täältä tullaan...

... mutta ei kovin innossaan ainakaa.
Mua pelottaa mitä tästä vuodesta tulee. Kaikki lupaili että kyllä se helpottaa amiksessa ja startilla ainaki että on pienempi ryhmä ja lässynlässynlää. VITUT HELPOTTANU.
Mä en oo ikinä pelänny elämää, mutta mua pelottaa se, että miten yksin jouvun olemaan. Mua pelottaa, että mä tuun oikeesti hulluks, että masennun enemmän ja oikeesti toteutan sen itsarin.
Mun elämä on perseestä. Sitä samaa istumista joka päivä telkkarin tai tietokoneen edessä. Tietenki koulu, jos en lomalla oo. Joo, oon puhunu aiheesta monesti aikasemminki. Tää vaan ahistaa mua eniten, ja masentaa kans.
Toisaalta, tilanteesta voin kai syyttää itteeniki. Mitäs lähin Ouluun opiskelemaan... Mulla ei oo Oulussa yhtään mitään, pelkkiä huonoja muistoja vaan.
Nykyään ainut paikka missä haluan olla, on koti. Mä en tänne tulon jälkee enää haluais lähtee takasin kämpille. Vaikka onhan Oulussa ihan jees asua, ei se tunnu kotipaikalta.
Toivottavasti löyän joskus paikan missä haluan asua... Ja missä ois kavereitaki.