Mä haluaisin sopia asiat, mutta se ei onnistu, ko vihaat mua. Itehän sä sanoit nii. On hankala sopia ihmisen kanssa, joka ei edes vaivaudu juttelemaan. Sä laitat viestin, vaivaudun vastaamaan, vaikka se sattuu. Pelkkä sun ajatteleminen saa mut itkemään. Mutta jos mä laitan sulle viestiä, sä et edes vastaa. En saa minkäänlaista yhteyttä suhun. Miten sun kanssa voi sopia mitenkää?
Lisäksi, se että ymmärrät suurimman osan asioista väärin, ei auta asiaa yhtään. Miten voin saada sut ikinä ymmärtämään mitään mitä tarkotan, jos heti ymmärrät väärin etkä muuta suostu ymmärtämäänkään?
Miks enää edes rakastan sua...
Kyllä, haluisin sut takas. Mutta tiiän, se ei onnistu. Sä et enää halua mua. Sulla on joku muu, josta välität. Joku, jota halaat samalla lämmöllä ko mua aikanaan. Joku, jolle ostat lahjoja. Jota kohtelet yhtä rakastavasti ko mua aikanaan. Joku, jonka vieressä voit nukkua. Toivottavasti se rakastaa sua yhtä paljon ko minä.
Tiiän, että se on mun vika, ettet halua mua. Siltikään en voi muuttaa mennyttä, ja oon pahoillani kaikesta. Vaikket sitä uskoiskaan, haluisin vaan tehä kaiken tekemättömäks. Mutta miten se muka onnistuis? That's right, ei mitenkää. Kyllä mä kadun niitä asioita, siitä en pääse mihinkään. Joka päivä vaan tuntuu siltä, että haluan palata menneeseen, jättää kaiken tekemättä.
Mä pyysin jo anteeks, vaikka kuinka monesti. Eihän se korvaa mitään, tiedetään. Tuntuu, että ainut mikä korvais kaiken, ois se, että kuolisin. Vaikka eihän sekään oikeesti korvaa mitään..
En vaan muista millon viimeks olis ollu päivä, jollon en itke.
Mulla olis sulle vaikka kuinka paljo sanottavaa, mutta kaikkee ei voi laittaa sanoiksi. Miten voisin korvata kaiken, tehä kaiken tekemättömäks?
Ku katot mun silmiin, voit nähdä kuinka kärsin.
Tarvii kattoo tarkkaan ni tiiät mitä tunnen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)