lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kai sateen jälkeen auringoksi muuttuu.

Kyllä, puran blogiini taas kerran, kuinka huono olo mulla on. "Mut tää on mun tapa purkaa pahaa oloo ulos musta." Tuntuu etten jaksa, ei oo ketään kelle puhua... En usko, että kukaan ymmärtäiskään. Haluaisin puhua jollekki, mutta tästä asiasta en osaa. En pysty. "Haluisin yrittää, mut suu käskee vaieta." En tiiä mitä tekisin tän asian suhteen. En osaa puhua, vaikka kuinka haluaisin. Tää vaan patoutuu mun sisälle, ja yht'äkkiä huomaanki, että niitä päiviä, jollon itken, on koko ajan vaan enemmän. Tuntuu, että tää vaan repii mun sielua palasiks. Pelottaa, että jos en puhu, tää tappaa mut vielä joku päivä. Vaikka sehän olis kaikille parempi; minä kuolleena.

"Hiljasinki huutaa omal tavallaan!"

Mua painaa tuon lisäks muutama muuki juttu... Eikä nekään yhtään auta oloa.

Ja sinulle, joka luet tämän, ja tunnistat ittes alla olevasta tekstistä:
Miks laitat viestejä, vaikka vihaat mua? Kumpikin tiedetään, ettet hyödy siitä mitään.

"On pakko sanoa tää vaik en haluis vuodattaa
Mut joskus tuntuu et tekis mieli kuolla vaan"

Suoralinja - Rajan ylitit ft. SielunSärkijä

Ja sitten puoliksi läpällä, puoliksi tosissaan:
Laini - Vielä mä jaksan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nakkaa kommentilla:)