Viesti Sinulle.

Koska et tunnu muuten kuuntelevan mua/lukevan mun viestejä, laitan tätä kautta.

Mä haluaisin sopia asiat, mutta se ei onnistu, ko vihaat mua. Itehän sä sanoit nii. On hankala sopia ihmisen kanssa, joka ei edes vaivaudu juttelemaan. Sä laitat viestin, vaivaudun vastaamaan, vaikka se sattuu. Pelkkä sun ajatteleminen saa mut itkemään. Mutta jos mä laitan sulle viestiä, sä et edes vastaa. En saa minkäänlaista yhteyttä suhun. Miten sun kanssa voi sopia mitenkää?
Lisäksi, se että ymmärrät suurimman osan asioista väärin, ei auta asiaa yhtään. Miten voin saada sut ikinä ymmärtämään mitään mitä tarkotan, jos heti ymmärrät väärin etkä muuta suostu ymmärtämäänkään?
Miks enää edes rakastan sua...
Kyllä, haluisin sut takas. Mutta tiiän, se ei onnistu. Sä et enää halua mua. Sulla on joku muu, josta välität. Joku, jota halaat samalla lämmöllä ko mua aikanaan. Joku, jolle ostat lahjoja. Jota kohtelet yhtä rakastavasti ko mua aikanaan. Joku, jonka vieressä voit nukkua. Toivottavasti se rakastaa sua yhtä paljon ko minä.
Tiiän, että se on mun vika, ettet halua mua. Siltikään en voi muuttaa mennyttä, ja oon pahoillani kaikesta. Vaikket sitä uskoiskaan, haluisin vaan tehä kaiken tekemättömäks. Mutta miten se muka onnistuis? That's right, ei mitenkää. Kyllä mä kadun niitä asioita, siitä en pääse mihinkään. Joka päivä vaan tuntuu siltä, että haluan palata menneeseen, jättää kaiken tekemättä.
Mä pyysin jo anteeks, vaikka kuinka monesti. Eihän se korvaa mitään, tiedetään. Tuntuu, että ainut mikä korvais kaiken, ois se, että kuolisin. Vaikka eihän sekään oikeesti korvaa mitään..
 En vaan muista millon viimeks olis ollu päivä, jollon en itke.

Mulla olis sulle vaikka kuinka paljo sanottavaa, mutta kaikkee ei voi laittaa sanoiksi. Miten voisin korvata kaiken, tehä kaiken tekemättömäks?

Ku katot mun silmiin, voit nähdä kuinka kärsin.

Tarvii kattoo tarkkaan ni tiiät mitä tunnen.

Kun elämänajat vaikeeks vaihtuu, mä kirjotan siitä.

Alkaa vähän tuntumaan, että tämä sekoilu riittäis.
Tuntuu vaan, että ei oo mittään järkee ees yrittää muuttaa tapoja eikä lopettaa sekoilua, koska ei mulla oo minkäänlaista syytä.
Ei mulla silleensä ookkaan syytä lopettaa tätä sekoilua...
Kun tuntuu, että ois vaan parempi kuolla...

On pakko sanoa tää, vaikken haluis vuodattaa
Ku joskus tuntuu et mun tekis mieli kuolla vaa

Muuten, mun pään sisällä ei taida olla kaikki ihan kunnossa... Tiedoksi teillekki! :)

@Junkmail - Kaipuu
Zankie - Mä kirjotan siitä
Eldis - Anteeksi
Eldis - Unelmii
Kapasiteettiyksikkö - Monta tarinaa
PehmoA - Multa sulle
Protoni - Tyttörukka
Daikin - Nousen siiville ft. Eddy
Dabo - Rakkaus aidan toisel puolel
Flowboysfam - Viimeinen suudelma

Nii ja sori jos laittelen "aina" samat biisit, ikinä muista mitä on laittanu ja mitä ei...
Keksis vielä vaikka mitä biisejä esim. Kyllästyny kyyneliin, Hengitä, Vankina täs maailmas, Joskus, Vaiettiin, Liian useesti, Mä yritin, Jatkuvaa, Pään sisältä, Yksinäinen, Kaadun jne... En jaksanu rueta ees esiintyjiä laittelemaan! :D
Koska kello käy kahdentoista(kävi jo), tämä Tuhkimo päättää mennä nukkumaa:)

Oisin laittanu Mike/MikeOne - Otteemme irtosi tähän kans, mutta sitä ei tunnu enää löytyvän.

Oma vika, ku en ajattele ajoissa, vaik tiiän et ois parantamist tavoissa.

Kaipaan muutamaa ihmistä mun elämään. Vaikka asiat niitten kans meni miten meni...
Kaikesta huolimatta kaipaan.

Mä pyydän, anna mulle anteeksi
Mä tiiän et oot saanu kärsii musta tarpeeksi
Mä olen minä enkä osaa olla lempee, vaik kuinka kauan olen odottanu oikeet hetkee
Mä pyydän, pyydän sulta anteeksi
Enkä osaa pyytää ikin sulta tarpeeksi
Mä olen minä enkä pysty elää tälleen ku pyydän sulta anteeksi kerta toisen jälkeen

Juhlakuvia

Tässä on näitä juhlakuvia. Niissä joissa mulla on musta bolero(jätkät: musta pitkähihanen), on isosiskon valmistujaisista. Pikkusiskon rippijuhlista on sitte ne joissa valkonen bolero.
Ja kyllä, osaa kuvista olen muokannu aika reippaalla käellä.

Kai sateen jälkeen auringoksi muuttuu.

Kyllä, puran blogiini taas kerran, kuinka huono olo mulla on. "Mut tää on mun tapa purkaa pahaa oloo ulos musta." Tuntuu etten jaksa, ei oo ketään kelle puhua... En usko, että kukaan ymmärtäiskään. Haluaisin puhua jollekki, mutta tästä asiasta en osaa. En pysty. "Haluisin yrittää, mut suu käskee vaieta." En tiiä mitä tekisin tän asian suhteen. En osaa puhua, vaikka kuinka haluaisin. Tää vaan patoutuu mun sisälle, ja yht'äkkiä huomaanki, että niitä päiviä, jollon itken, on koko ajan vaan enemmän. Tuntuu, että tää vaan repii mun sielua palasiks. Pelottaa, että jos en puhu, tää tappaa mut vielä joku päivä. Vaikka sehän olis kaikille parempi; minä kuolleena.

"Hiljasinki huutaa omal tavallaan!"

Mua painaa tuon lisäks muutama muuki juttu... Eikä nekään yhtään auta oloa.

Ja sinulle, joka luet tämän, ja tunnistat ittes alla olevasta tekstistä:
Miks laitat viestejä, vaikka vihaat mua? Kumpikin tiedetään, ettet hyödy siitä mitään.

"On pakko sanoa tää vaik en haluis vuodattaa
Mut joskus tuntuu et tekis mieli kuolla vaan"

Suoralinja - Rajan ylitit ft. SielunSärkijä

Ja sitten puoliksi läpällä, puoliksi tosissaan:
Laini - Vielä mä jaksan

Muutto, juhlia, kesätyöt, virus...

En oo nyt siks kirjotellu, ko oli se muutto ja sitte alko viime viikolla kesätyöt. Mulle iski virus ja se nosti tämän viikon alussa kuumeen. Oon tämän ja huomisen kipeenä kotona, koska sairaanhoitaja anto sairauslomatodistuksessa sen verran lomaa. Mutta jos tää kuume jatkaa nousemista, en taija olla kykenevä menemään ylihuomennakaan töihin. Että ihan kiva...

Muutin siis toukokuun viimesenä keskiviikkona takas kotia, tänne Sotkamoon. Musta on tuntunu ihan tyhmälle asua taas täällä. Oon tottunu siihen, että asun yksin jne... No kai mun pitää tottua.
Ärsyttävintä muutossa oli se, että mulla oli kertyny tosi paljon kaikkee tavaraa. Auto oli ihan täyteen tupattu, ja joitaki juttuja jouduttiin heittämään mun tädin luo varastoon. Oltiinki vasta kahen aikaan yöllä perillä täällä.

Saman viikon perjantaina oli serkkujen valmistujaiset. Käytiin siellä. Paha vaan, että menin torstaina yhen kaverin kanssa sen kaverin luokse(siis menin kaverin kaverin luo). Pelkäsin vähä, että se ois just jotenki ärsyttävä. Se oliki oikeesti tosi mukava! No se reissu meni yökyläilyks, tai yövalvoiluks(<-mikä hiton sana?!). Valvottiin koko yö, joten olin tottakai väsyny päivällä. Siihen asti en ollu ees hirveen väsyny ko sinne juhliin mentiin. Tai siis, että ko mentiin juhliin, en ollu hirveen väsyny. Siellä tuli syötyä hirveesti kaikkee kakkua ja voileipäkakkuja ja muuta hyvää, että väsy iski sieltä lähtiessä. 'Pilkin' autossa, ja mummulassaki jonku verra, ko mentiin mummulaan sieltä juhlista. Äiti ei tykänny yhtään, valitti mulle illalla että tais olla ensmäine ja viimene yökyläily tälle kesää. Mutta en usko, että oli. Tosin, en ymmärrä äitin logiikkaa. Mun sisko NUKAHTI mummulassa sohvalle, ja minä vaan pilkin jonku aikaa. Lisäksi se, että kumpi on pahempi: pilkkiä juhlissa vai pilkkiä mummulassa ja autossa? Ei ainakaan jälkimmäine. Sais olla kiitollinen siitä, etten pilkkiny juhlissa ollessa.
Jotkut pienet asiat ihmisten luonteessa, tai ylipäätään ihmisessä, voi tuntua musta niin jotenki ärsyttävältä, että sen takia koko ihminen tuntuu(ainaki hetken) ärsyttävältä. Yks asia on esim. suu auki syöminen! Se mässytysääni mikä kuuluu... Vihaan sitä ääntä.

Lauantaina oli isosiskon ja serkun yo-juhlat. Olipa rasittavaa olla koko päivä siellä, mutta minkäs teet... Totesin, että ei kannata mennä juhliin 15 cm korkokengissä, jos joutuu olemaan siellä koko päivän, eikä oo käppäilly niillä ennen juhlia. Oli ihan kiva huomata se! Nimittäin tämän viikon sunnuntaina olis pikkusiskon rippijuhlat.

Viime viikon maanantaina mulla alko työt. Ensmäiset 3 päivää olin ihan poikki, työ on siis ulukohommia ja fyysisesti suht raskasta. Paikat ei oo enää kipeet, mutta tuntuu vieläki rankalta herätä kuueksi jotta kerkiää seittemäksi töihin. Ensmäisenä maanantaina päässä rupes soimaan "mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen". No siis en joka ainoa aamu, ainoostaan tän kuun ajan. Heinäkuun saanki olla vaan, ja ostaa sen uuden puhelimen(<3!!). Uusin varmaanki myös vaatevarastoo. Jaksais vaan ensin käydä läpi ton vaatekaapin, että mitä sieltä joutaa pois.

Olishan tuota muutaki kirjoteltavaa, mutta taidan päättää tän nyt tähän. :3
Ps. En jaksanu isosiskon kamerasta rueta siirtämää juhlakuvia, joissa oon. Joten on vaan tää yks, sori! Ois khyl ollu kiva jos oisitte nähny mun ihunat kengät, mutta laitan ne kuitenki pikkusiskon rippijuhliinki, joten ehkä sitte laitan niistä kuvaa! Ja siitä ylppäreitten asustaki, ko tolla järkkärillä kuitenki kuvailee. Täähän on siis juhlien jälkeen otettu kuva, joten hiukset on hiukan sekasin ja oon kaikesta kuumuudesta punanen! Sori! :"D