Mä en tajua miksei kukaan ikinä ymmärrä mun tunteita. Aina kaikki vähättelee mun tunteita, ihanku niillä ei ois väliä. Mä oon ollu luhistuva korttitalo koko päivän, koko ajan siinä pisteessä et saatan rueta itkee.
Miksei kukaan ymmärrä? Miksei kukaan jaksa/halua ymmärtää?
Ymmärtääkö ne vasta sitte, ku mä teen itsarin... Sitäkö ne haluaa? Että mä kulutan itteni loppuun, eikä kukaan huomaa mitään ennenku on liian myöhästä?
Miks musta ees tuntuu näin pahalta... Mä oon viime päivät vaan ollu ihan maassa... Musta vaan tuntuu että mä en jaksa tätä. Etten mä jaksa sitä kuinka yksin mä oon tässä maailmassa. Sitä, kuinka kukaan ei ymmärrä tai välitä. Tai ei ees jaksa yrittää ymmärtää tai välittää.
Minä, lasista tehty tyttö, olen hajoamaisillani.
Voisiko se olla tämä kevät, joka saa mielen matalaks? Itelläkin ollu alakuloisuutta ymmärtämättömästä syystä.
VastaaPoistaJa jos elämä tuntuu sietämättömältä, tee siitä siedettävä. :)
Voimia!