Joo, mulle kuuluu ihan hyvää.

Ei, mulle ei todellakaan kuulu ihan hyvää. Mulle kuuluu paskaa. Mä en tiiä miten jaksan olla koulussa, eka päivä kevätlukukaudelle ja mä toivon että se loppuis. Mä en jaksa ottaa enempää paskaa niskaan, oon nii kyllästyny siihen. Oon nii täynnä sitä! Mä haluun että kiusaaminen loppuis, tuntuu että opettajatki sulkee siltä silmänsä. Meidän fysiikan ja kemian ope ei ees tuntunu huomaavan että ne kiusas mua, vaikka istun etupenkissä..! Ei tää tunnu kivalta.
Musta on oikeesti tullu nii paljo sisäänpäinsuuntautunut etten kerro ihmisille mitä mulle oikeesti kuuluu. Sanon vaan aina et "ihan ok" tai "ihan hyvää", vaikka mulla oliskin fiilis että haluan kuolla. Musta vaan tuntuu ettei kukaan kuuntele, ettei ketään kiinnosta. Kenelle mä voin puhua asiasta? Psykiatrille en halua, tuosta kiusaamisestaki kerroin, nii se sano että ootko varma ettei ne oo ihastunu. Nii, ei todellakaan ole. Ne jaksaa puhua musta paskaa vaan siks että mut käskettiin niitten eteen istumaan. Ei se mun vika oo, emmä halunnu siihen!
Onneks kohta on yhteishaku ja siitä muutama kuukausi eteenpäin nii pääsen pois tästä koulusta. Näin jälkikäteen ajatellen, olikohan se luokkaretkelle meno sittenkää hyvä idea? Kuinka paljon ne kiusaa mua siellä?
Kuinka paljon ne kiusaa mua tän kevään aikana?