Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Huomenna on perjantai, poikaystävä tulee, eikä mun tarte osallistua liikuntatunnille. Mut silti, se ei meinaa sitä että mä olisin hirveen ilonen. Tykkään kamerataiteen tunneista, mut en siitä et täällä ollessa tuntuu et jäisin yksin:(

Nii, ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, päätin taas tehä kamerataiteentunnin kunniaksi kuvapostauksen. Ja anteeks näistä angstipostauksista...

Anyway, tässä on yks linkki:

Automatic flatterer

Tervetuloo messiin missä häröimmät sekoo...

Viikonloppu tuli ja meni. Sinne meni myös ystävät Jyväskylästä... :'( Ei minkäänlaista tietoo, millon näkee niitäki seuraavan kerran. Ehkä sitten joku viikonloppu, jos mä ja kaveri ollaan oikeesti menossa Jyväskylään käymään. Hauskaa oli onneksi, tosin rahaaki meni ihan kivasti pelejä pelatessa. :3 Ja ne jutut, voi, ne jutut! Ei edes pervoo läppää, ei edes hiukan sairasta, eikä ainakaan jotain niin omituista, ettei voi olla nauramatta. :) Pakko myöntää, että noita jätkiä on kiva nähä. Harmi vaan ettei nää kovin useesti niitäkään... Vaikkei asialle voi mitään, sitä ku asuu niin kaukana, sattumoisin jumalan selän takana. Ainaki voi sanoo "tervetuloo messiin missä häröimmät sekoo", nimittäin ne meijän jutut oli jotain niin pervoo ja kaksimielisesti ajattelevilla on aina hauskempaa. Se on totuus!

Jutut oli jokseenkin tällasia ja sitte normaaleja lauseita kaksmielisesti yms..

Ja tässä lisää juttujen tasoo... :)

Mulla on edelleenkin vaan ongelma sen kanssa, että minne lähen opiskelemaan. Mä en kattokaas yhtään tiiä. Autonasentajaksi ois tarkotus, en vaan yhtään tiiä minne aattelin hakee. Joo, eihän tässä ookkaan ku kuukausi vielä aikaa. Mä oon miettiny pääni puhki tän asian takia...

Ens vko on taas pelkkää koneella istumista, paitsi torstaina on isoskoulutus ja JOS kaveri tulee kattomaan meille Reindeer Spotting. Se leffailta ei tällä viikolla nimittäin oikeen onnistunu, olin sairaana ja perjantaina mulla oli muuta tekemistä. Koko viikonloppuna mulla oli muuta tekemistä. En käyny ees iskän luona, mikä jäi sinällänsä kaivertamaan mieltä, ku oon kuitenki käyny siellä melkeen joka viikonloppu.

Koneella istumista tosiaanki... Vähän sinällänsä ärsyttää istua koneella, muttei oo muuta tekemistä ku kattoo telkkaria, lukee ja istuu koneella. Ei oo nimittäin montaa kaveria kenen kans olla ja ne kaks joitten kanssa oon joskus, oon ehkä kerran kuussa niitten kans, jos sillonkaa. Joten mä oon yksinäinen. Eikä kukaan tunnu oikeesti ymmärtävän sitä kuinka yksinäinen mä oon, kuinka paha mun on oikeesti olla! Ei ne tunnu tajuavan miltä se tuntuu.

Whats wrong with meh?

Jaajoo tosiaan... Mä tajusin tnään yhen asian kavereitten kanssa hotellilla Business Centerillä ollessa. Sellasen jutun että: sitten kohan eroon nykysestä poikaystävästä, ei kukaan rupee mun kans. Se on ihan sama minne meen opiskelee, asia on kuitenki näin. Viimeks ennen tätä henkilöö, mua yritti sellaset kakskymppiset miehet... Kukaan mun existä ei oikeesti ees ollu tosissaan mun kans... Ne vaan leikki mun tunteilla. Se on hassua, että jos tutustunki yhteen randomiin, niinko iskemistarkotukses, nii sillon ei tietenkää ketään löydy joka silleen ehtis. Kaikki vaan on kavereita. Ei niitä löydy khyl sillonkaa jos tutustun ihan vaan kaverimieles. Mikäköhän mus on vikana...?

"Huostaanotto, se on tämän pojan motto..."

Se tunne kun kaverisi soittaa ja toteaa ettei nähä hetkeen, koska hän ei varmaan kotipaikkakunnalla tuu käymään tän kevään aikana. Ja ne huonot uutiset oli -mistä menin hiljaseksi- että hänet on huostaanotettu. Äitisä oli kuulemma menny jotaki möhlimään ja perhekodin 'vanhemmat' oli todennu että sut on huostaanotettu. Tai jotain tällasta selitti puhelimessa mulle. Sen mummu on kuulemma liian vanha olemaan huoltajana, isänsä hakee yhteishuoltajuutta tai jotain.. En tiiä. Paha vaan että oon nähny sitä sen jälkeen ku se perhekotiin lähti, vaan yhen tai kaks kertaa. Ja nyt jos sitä ei nää ennen amikseen lähtöö ni siinä voi vierähtää helposti vuosi, ellei enemmänki, ennenku näkee sen. Ei kivaa. Hitsi, kotona menny muutama pvä istuessa kuumeen takia nii en ees muista, oliko se tiistaina vai maanantaina ku se soitti ja kerto. Älytöntä, ettei muista.

Ehkä sekin ajattelee näin.

Anyway, kaverin kans todettiin ettei oo varmaa voiko se nähä niitä kahta jotka tulee Jyväskylästä huomenna käymään. Huomenna ei kerkee nähä, tuleevat joskus illalla. Ylihuomenna se joutuu tekee kakun mummusa synttäreille, joten ei ehkä kerkee. Todennäköisesti kuitenki ylihuomenna, perjantaina siis, kerkeis.
Mä en vaan tiiä missä vaiheessa meen vkonloppuna käymään iskän luona. Varmaanki lauantaina ja oon sunnuntaihin. Kait.

Mä sain vihdoin ne melatoniini-tabletit! Että oon onnellinen, nukkuminen voi tästä edespäin olla helpompaa. Nimittäin siihenhän nuo auttaa, nukkumiseen. Ehkä nää painajaiset vihdoin loppuis, varsinki ku ne alkaa käydä hieman ykstoikkoisiks. Samasta asiasta koko ajan nään unia, onko se enää normaalia?

 Oon tässä ollu kuumeessa muutaman pvän, alunperin lähin maanantaina mahakivun takia kesken päivän koulusta pois. Tiistaina ku mittasin, huomasin että kappas, mullahan onkin kuumetta. Jäin tiistaiksi kotiin, ja olin tänki päivän kotona. Meen huomenna kuitenki kouluun, en jaksa enää istua kotona. Varsinkaan ku täällä on kissa, jolla on mouruaika. Ärsyttävää kuunnella päivät pitkät tuota.
Niin, ja oon ollu vaan muutaman päivän ja musta tuntuu että hirvittävät määrät läksyä tullu ku en oo ollu koulussa! O.o  Huhhui...

Rap & hiphop henkeen ja vereen!

Voisin kirjottaa siitä ku ne kiusaa mua, oli tarkotus. Nyt ajatellen, en mä taida kirjottaa siitä.

Mä kirjotan siitä, että yhet henkilöt tulee Jyväskylästä tänne käymään tällä viikolla. Toinen niistä soitti mulle tässä aikasemmin pvällä ja oon melko varma, että ne näkis ennemmin mun kaverin ku mut... En tiiä miks, musta vaan tuntuu siltä. Mutta kuhtuvat ne tupakilla jossaki käymään. Ehkäpä käynki, saa nähdä miten innostuu nähä niitä. Siitäki toki miten innostuuvat soittelemaan että pitää olla niiden kans...

Kaverin kans katotaan vissiin huomenna leffa, Reindeer Spotting. Pitää vaan päättää että missä, mut varmaanki niillä ku se asuu mun kotimatkan varrella nii meen varmaanki niille koulun jälkeen kattoo sen ja sitten siitä kotia.

Ens vkolla alkaa isoskoulutus ja poikaystävä tulee meille. Kivaa sinällänsä:)

Mulla on yks ongelma: aina ku tuntuu että vois kirjottaa koska ei oo hetkeen kirjottanu, ei oo aihetta kirjottaa ja sillon, ku keksii aiheen, niin ei vaan pääse kirjottamaan! Tai ei vaan kerkee, jompikumpi.

Mua ärsyttää taas kerran tää ku poikaystävä ja minä kuunnellaan ihan erilaista musiikkia. Se kuuntelee lähinnä -70-90-luvun punkkia ja mä.. no lähinnä rap & hiphop. Mä en voi linkittää sille oikeestaan ollenkaan niitä biisejä, ainoostaan jos satun kuuntelemaan jotain muuta ja jos se on sellasta mitä toiki voi kuunnella. Aina tuntuu et jos ei yks perhekotiin lähteny kaveri soita tai muuta, ei oo ketään kenen kanssa jakaa biisilöytöjä. Arvatkaa, ärsyttääkö mua.

Joo, mulle kuuluu ihan hyvää.

Ei, mulle ei todellakaan kuulu ihan hyvää. Mulle kuuluu paskaa. Mä en tiiä miten jaksan olla koulussa, eka päivä kevätlukukaudelle ja mä toivon että se loppuis. Mä en jaksa ottaa enempää paskaa niskaan, oon nii kyllästyny siihen. Oon nii täynnä sitä! Mä haluun että kiusaaminen loppuis, tuntuu että opettajatki sulkee siltä silmänsä. Meidän fysiikan ja kemian ope ei ees tuntunu huomaavan että ne kiusas mua, vaikka istun etupenkissä..! Ei tää tunnu kivalta.
Musta on oikeesti tullu nii paljo sisäänpäinsuuntautunut etten kerro ihmisille mitä mulle oikeesti kuuluu. Sanon vaan aina et "ihan ok" tai "ihan hyvää", vaikka mulla oliskin fiilis että haluan kuolla. Musta vaan tuntuu ettei kukaan kuuntele, ettei ketään kiinnosta. Kenelle mä voin puhua asiasta? Psykiatrille en halua, tuosta kiusaamisestaki kerroin, nii se sano että ootko varma ettei ne oo ihastunu. Nii, ei todellakaan ole. Ne jaksaa puhua musta paskaa vaan siks että mut käskettiin niitten eteen istumaan. Ei se mun vika oo, emmä halunnu siihen!
Onneks kohta on yhteishaku ja siitä muutama kuukausi eteenpäin nii pääsen pois tästä koulusta. Näin jälkikäteen ajatellen, olikohan se luokkaretkelle meno sittenkää hyvä idea? Kuinka paljon ne kiusaa mua siellä?
Kuinka paljon ne kiusaa mua tän kevään aikana?

Postcrossing

Tosiaan mähän rupesin tuohon postcrossingin jäseneksi joulukuussa. Mä oon lähettäny 4 postikorttia, 2 Saksaan, 1 Kiinaan ja 1 USAan. Sain Saksasta postikortin, jota olin jo hiukan jännittäny että millon se eka tulee.. :) Se tuli nyt, 27 vuotiaalta Judithilta.

Tuon näkönen postikortti tuli. Postikortissa lukee:

Hello Sara, nice greetings from Germany! My name is Judith, I'm 27 years old and I'm working as a pastoral assistant in (jotakin , josta en saa selvää). On front of the card you see a picture of the famous artist Loriot. Hope you like it! I wish you and your family a merry christmas and a happy new year!

Happy postcrossing, Judith

Postcrossing on tosiaan sitä, että rekisteröidyt postcrossing sivuille. Siellä on send postcard-nappi ja painaa siitä niin pitää hyväksyä ehot yms.. Huom! Postikortin ID-numero kannattaa muistaa kirjottaa nii se joka saa kortin, voi helpommin kuitata sen sinne sivulle. Nii ja siinä on se että sä lähetät ihmisille ympäri maailmaa kortteja sillonku haluat, ei tarte joka kuukausi edes. Jos lähetät esim. Saksaan, sulle voi tulla vaikka Australiasta postikortti. Yhtä korttia vastaan saat yhen takasi:)

Postikortit kirjoitetaan englanniksi, tai saajan omalla kielellä, mikäli sitä osaa. Mulla kävi niin että tuo kiinalainen toivoi että postikorttiin kirjoittais jotain omalla kielellä ja laittas käännöksen siihen mukaan. Niin, ja saajan profiilissa kannattaa käydä, jotkut nimittäin toivoo jotain maisemakortteja, toiset toivoo vaikka elokuvakortteja tai arkkitehtuurikortteja.. Saajan profiilissa voi myös lukee mitä haluais että kirjottaisit siihen korttiin. Halpa ja mukava harrastus, englanninkieli kehittyy! :)

Suosittelen postcrossingia kaikille, jotka vähänkään sujuvasti osaavat englantia.

Mä toivon että tää vuosi ois parempi ko edellinen. Mä toivon ettei mua kiusata.

Viime yö meni niin vituilleen. Mulla oli paska olo ihan koko ajan. Mä vaan itkin ja itkin vaikka koitin olla itkemättä. Siitä tulee niin päänsärky... Ja työnsin muutaman kerran kuuman sytkärinki käteen, enhän mä sillä... Khyl siitä jäljet jäi. Taas kerran tosin tein sen, vaikka olin taas luvannu etten tekis enää. Minkä koira karvoilleen voi?

 Ja tässä muutamat kuvat sitten.

Fuckin' Happy New Year....

Eli ihan helvetin hyvää uutta vuotta kaikille.
Paitsi mulle. Mä vietän tän uudenvuoden taas yksin, istun täällä koneella ja katon telkkaria... Istun täällä toivoen että ois ees joku jonka kanssa viettää tää yö, koska melkeen kaikilla tuntuu olevan. Mä itkin taas kerran yksinäisyyttäni, eikä se oo ihme. Mä olen vaan niin saatanan yksinäinen. Tää meni ihan samalla tavalla ko viime uusvuos.
Katon Asian Music Awardsia ja kiroon Adam Lambertia koska tuli esiintymään tonne. En tykkää... Toisaalta kaikesta ei voi tykätä, kuten sen musiikista.
Kai tässä pitää lopettaa ettei tuu liiallista angstia. Kuten esimerkiksi se että voisin vaikka hypätä jonku rakennuksen 8.kerroksesta ettei tarviis olla yksin... Mutten taija kuitenkaan tehä sitä.