Sinulle, Rakkaani

Mä kirjotan tätä vihasena, loukkaantuneena, turhautuneena ja niin rikkinäisenä.
Mulla ei oo hajuakaan miks sä teit niinko teit, eikä mua kiinnosta enää. Mä haluan vaan päästä susta yli, jatkaa elämää. Silti mä kirjotan tän, ja hukutan huomenna itteni alkoholiin.
Sä taisit hävetä yhessäoloa mun kans. Ei sulla lukenu meijän suhteen aikana ikinä missään että varattu. Ja kyllä, oon kyylänny sun instagramia aina välillä -säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt sulla lukee siellä 'taken'. Jaa-a, ei tainnu satuttaakaan "ero"/välien rikkoutuminen tai miksi sitä sanois, niin paljo ko annoit ymmärtää. "Tuu käymään kerran ees.... Haluun nähä sut..." Tyyliin. Laitoit heti perään, tyyliin että "tai älä.. Se tekis olon vaan pahemmaks.." Ja vielä pyysit osotteen että laitat ne tavarat. Jaa. Tuosta ei oo ko se pari viikkoa. Oikeesti. Nyt sulla jo lukee 'taken'. Et tainnu ees haluta mua sinne loppujen lopuksi. Eikä se sua satuttanu. Miksei voi ikinä vaan sanoo suoraan? Oisit sanonu että sulla on jo uus, ettet halua mua sinne. Se ois satuttanu vähemmän. Mut hei, mä kiroon sut nyt helvetin syvimpään syöveriin. En siks että sulla on jo uus. Mä arvasin että se käy nopeesti. Mutta en uskonu että ihan näin nopeesti. Vaan siks ettet voinu sanoo suoraan että et halua mua sinne. Että et enää rakasta mua. Se oli kuitenki sun idea, se yhteen muuttaminen. Sinä sitä halusit. Vaikka se mun pitkäaikanen haave oli, ite olit varma että et halua päästää irti ihan näin helposti -päästit silti. Peruin opiskelupaikanki siks. Vaikka nyt kaduttaa, työttömänä on perseestä ilman mitään tekemistä(ja tällä tarkotan sitä että ei saa töitä ilman koulutusta ja istun vaan sisällä kaiken aikaa). Joten, suksi helvettiin.
Tähän sopii Mariskan Painu helvettiin -biisi, joten ole ystävällinen ja kuuntele se vielä tähän loppuun.
PS. MISSÄ NE TAVARAT?!

Mä kaipaan takas sun luo, sinne missä mun hyvä on.

Lähin kaverin kans maanantaina ajelemaan tänne Jyväskylään. Oon yöpyny siskon ja sen poikaystävän luona sillä aikaa ko kaveri on ollu koulussa ja asuntolassa. Kaveri tuli siks autolla koska pitää saaha tavaroita Kajaaniin, ko suorittaa loppuun tuon koulun pitkänä harjotteluna ja muuttaa kihlattusa(mun serkun) kanssa asumaan Kajaaniin. Reissu on ollu ihan jees, mutten mää oikeestaan jaksa katella noita kahta. Huomenna kuitenki kotia päin. En haluais. Koska pitää ehkä auttaa muutossa kaveria ja serkkua. Enkä mä jaksa kattoo niitten onnee. En mä tännekkää halua jäähä koska en jaksa kattoo noitten onnee. Perseestä kattoo onnellisia pareja sillon ko itellä menee päin helvettiä. Mä oon nii väsyny kaikkeen, ihan elämäänki. Suhteessa sen yhen kanssa ois hankala olla, mutta on tääki hankalaa olla ilman sitä... Mä en tiiä ennää että miten mun pitäis ajatella tästä tilanteesta. Mä en jaksakkaa enää ajatella. Mä en jaksa ajatella miehiä ylipäätään.
Mä oisin ottanu täällä ollessani tatuoinnin, mutta missään liikkeessä, mistä kävin kysymässä, ei ollu tällä viikolla vapaata. Ei sen verran, että olis voinu pienet tekstit mulle ranteisiin tehä. Vissiin aika täyteen buukattuja? :D Mun on pakko vissiin Kajaanissa ottaa, vaikken oo hirveesti hyvää Kajaanin liikkeistä kuullu. Mut ei oo menoo minnekkää isompaa paikkaa jossa ois hyviä liikkeitä, nii pakko tyytyä siihen mitä on. Ja toisaalta, son vaan tekstitatuointi, nii että jos se osaa sen ihoon hakata nii varmaan neki Kajaanin liikkeet riittäis. Eriasia jos olis joku muotokuva nii sitte olisin kyllä paljo tarkempi siitä missä ottaisin.
En muista oonko tästä kirjottanu, mutta mua vituttaa että on pakko hakia töitä, mennä työkokeiluun tai työkkärin valmennukseen. En jaksais. Haluaisin vaan istua kotona. Mullon ollu nii jaksamaton olo, eikä oikeen huvita mikään muu ko olon turruttaminen alkoholilla. Se ei oo hyvä, mutta sitä mun huvittais tehä. Toisaalta jos olisin töissä, mulla ei olis aikaa juua samalla tavalla, eikä kyllä välttämättä jaksamista. Se olis hyvä. Mut en jaksais mihkää töihin ko mitä oon kattonu nii sillä paikkakunnalla on vaa tyylii Solilla työnhaku sillee että ei tarte välttämättä olla koulutusta. Solilla on sitte tosi fyysistä ja raskasta työtä. Eipähän olis energiaa juua...

Alkoholisti

Mua vituttaa tää alkoholisti mikä musta on tullu. Oli tarkotus viettää selvä vkonloppu, mutta päädyin kuitenki kaljakauppaan. En muista millon viimeks ois ollu yhtä selvää viikkoa. Tai joo, kesäkuussa. Mut vaan siks koska no money.
Pelottaa että entäs sitten ko alkoholi ei enää auta... Mitäs mä sitte keksin... Olis hyvä rajottaa. Työttömänä se on hankalaa ko ei hirveesti tekemistä oo. Ehkä sitte ko on töitä tai meen työkkärin valmennukseen. Ehkä sit mun ei tarvii juua näin paljo... Ehkä.

Hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa.

Mun piti muka kirjottaa jotain syvällistä, mutta unohuin tuijottamaan leffaa, ja se tekstiki unohtu samalla. Mä oon vaan niin sekasin. Mun elämä on sekasin. Mä en tiedä mitä mä haluan elämältä, enkä ees sitä minne mä haluan opiskelemaan. Mua vituttaa ja ärsyttää kaikki koko ajan, lähinnä siks että mä oon niin pirun vihanen itelleni päästäessäni tilanteen tähän. Elämä on sekasin. Tähän muuttojuttuunki olis kiva saada selvyys. Tietäis hakea tukia ja soittaa työkkärille ja hakkee töitä tai mennä siihen valmennukseen...
En ikinä suosittele kenellekkään opiskelupaikan perumista, ellei oo täysin varma siitä, mitä tekee sinä aikana ko ei opiskele.
Mua on turhauttanu ja vituttanu tää tilanne jo pitkään. Oon muutam kerran miettiny että jos vaan luovuttais, antais periksi ja päästäis irti kaikesta. Mutta sit mä oon todennu, etten mä voi tehä sitä. Moni ei mua jäis kaipaamaan, mutta mä en voi tehä niin äitin, siskojen ja iskän takia. Vaikka mikään ei oikein tunnu enää miltään, ja musta on tullu alkoholisti. Tarviisin oikeesti semmosen parhaan kaverin, jota bestikseksikin kutsutaan. Plussana olis jos sois naispuolinen, mutta ei mua haittais vaikka se olis jätkä. Tutustuminen olis helpompaa jos se olis jätkä, koska oon niitten kans tullu aina paremmin toimeen.