perjantai 10. lokakuuta 2014

Itkisin sun perääs, mutten osaa enää.

Helppohan se on riidan aikana toista syyttää,
sanoo, että tää on sun vika,
ite nä tän tähän pisteeseen ajoit.
Kuinka moni löytää kuitenkaan vikaa myös itestä,
omista sanoista, käyttäytymisestä?
Suosittelen siis myös miettimään toista syyttäessä niitä omia sanoja ja tekoja. Varsinki jos toinen sanoo että vikaa on myös sussaki.

Mä haluan sanoo kiitos ja anteeks samalla. Kyl se tietää, kelle tää menee.
Mä ihan tosissani olin kunnolla. Silti päätät syyttää mua pettämisestä ja kaikesta. Haukkua mua huoraksi, lutkaksi ja kaikeksi mitä vaan keksit. Syyttää MUA ja VAAN MUA jutun ajamisesta tähän, vaikka sunki käytöksessä oli parantamisen varaa. Jos tää nyt sitte päättyy tähän nii me ei enää nähä. En mä kestäis sitä. Mä en kestä tätä nytkään.


Jos et hyväksy minua - unohda.
Jos et jaksa seuraani - myönnä se.
Jos sinua ei kiinnosta - älä esitä.
Jos todella välität - näytä se.
Jos oikeasti olen tärkeä - kerro se.
Älä puhu tunteista - jos niitä ei todella ole olemassa.
Älä pidä kädestä - jos aiot särkeä sydämeni.
Älä lupaa - jos et voi pitää lupaustasi.
Älä katso silmiin - jos vain aiot valehdella.
Älä tule elämääni - jos haluat lähteä siitä pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nakkaa kommentilla:)