Avaudun blogille, en päätohtorille. (extrapitkä postaus)

Empä oo nyt taas hetkeen kirjotellu, kaiken tän koulun kanssa säätämisen takia ei oo ollu mitään motivaatiota kirjottaa.

Palloilin siis muutaman viikon autopuolella, kunnes tänään -vihdoin ja viimein- alkoi ammattistartti! Olipa oikeesti tosi mukava, että alko. Toisaalta, oon ihan ilonen siitä, että vaan palloilin. Päädyin nimittäin ATTO-pajan tiloihin päiviksi tekemään Matikka 3-kurssia. Sainpas sen käytyä! :) Jotaki positiivista ootellessa.

Meillä on ihan kiva ryhmä, mutta tuntuu siltikin, että oon ihan yksin. Toivottavasti tää sentää ei jatku tälleen... Tänään ei ees tehty mitään varsinaisia tehtäviä, käytiin juttuja läpi ja tutustuttiin toisiimme. Ei meitä oo siellä ko 7 opiskelijaa, kaikki muijia tietenki. Yllätykseksi meitä on 3 autopuolella keskeyttäneitä. Ne kaks muisti mut autopuolelta, mutta mä en niitä. Kyllähän mä tiesin, että oon nähny ne jossakin.

Mun ongelma on sosiaalisten tilanteiden pelko. Mä en oikeesti uskalla mennä tosta vaan juttelemaan enää ihmisille -vuosia sitten uskalsin. Ootan vaan, että joku tulis juttelemaan mulle. Sitä ei tuu tapahtumaan, kyllähän mä sen tiiän. Mutta ei voi mitään, ko ei ite uskalla. Kai te nyt ymmärrätte, että kaiken haukkumisen ja kiusaamisen jälkeen ei innosta... Oon lopettanu ihmisille oma-aloitteisen juttelemisen, koska jossain vaiheessa kaikki vaan tuntu torjuvan ne mun jutteluyritykset. Siihen haukkumiset ja muu päälle, niin se ajatus, että menisin ite juttelemaan, ei houkuta. Se enemmänkin ahistaa.

Eipä sillä, etteikö mua ahistais muutenkin esim. ruokailutilanteissa. Se, että istun siihen pöytään ja siellä on monta silmäparia tuijottamassa, ahistaa. Voihan ne ihastellakkin mun hiusten väriä, pukeutumistyyliä tai jotain muuta. Tuo, että Verstaalla olemisen jälkeen oon ajatellu tolleen, että voihan ne ihastella, helpottaa. Mutta siltikin mua vielä ahistaa ruokailutilanteet.

Ette uskokkaan, kuinka monesti oon toivonu, että mulla olis enemmän kavereita. Tiksun lopetettua koulun, olin ainut muija luokalla. Eikä mulla ole yksikössä ketään kaveria vieläkään... Viime kevät meni siinä, että mulla oli vaan yks ihminen, jonka luona kävin joka viikko yhen kerran. Muuten mä vaan istuin kämpillä. Poikkeus oli se, jos oma jaksaminen salli mun lähtä Tyttöjen talolle.

Kaikki sano, että helpottais amiksessa. No, ei tunnu helpottavan. Totesin, että seuraavaks taijan mennä Luoville, jos ei parane. Olis ainaki pienet ryhmät...

En oo kuviakaan laitellu tänne ees tässä välillä... Hyvä minä.

 Kaks ylempää kuvaa on tästä lähellä olevalta kirppikseltä olevia ostoksia: siskolle 3 kpl viinilaseja ja ite ostin noi aivan huikeet Coca-Cola -lasit! Viinilasit oli tosi halvat, verrattuna siihen, että noista ois voinu pyytää enemmänki! Tais olla 2e noi kolme... Ja noi Cola -lasit... 3e/kpl. Oon aika pretty happy! :)

Kävin siis Tampereellakin tossa muutama viikko sitten. Käytiin tallipihalla, jossa oli jonkinlaista musiikkiohjelmaa ja sitte kojuja ja rakennusten sisätiloissa myymälöitä. Pari kuvaa lavasta ja esiintyjistä, ja sitten SUKLAAPUODISTA! :D Suklaapuoti oli ihan übermahtava paikka. Tunsin olevani taivaassa.

Teetä

Kahvia...

... lisää kahvia!

Makeisia:3

CANDYY. Kuvan oikeeseen reunaan tulee ovi, jota ei nyt kuvassa näy.
Ovi johtaa kassalle ja semmoselle tiskille missä on erilaisia suklaakonvehteja
ja sitte suklaalevyjä, jotka on jossain joskus valmistettu.

Ostin tiskiltä lime-maitosuklaata. Tämmösessä pussissa sain
ja suklaa oli herkullinen valinta kesäpäivälle!

 Kävin siis tuolla ja keskustamassa chillailemassa kaverin kanssa lauantaina. Sunnuntaina sitten ois ollu serkun 1w synttärit, muttei kukaan mua siellä kaivannu kuitenkaa. Otin siis ja lähin bussilla keskustaan! Se kaveri oliki jo keskustassa nii chillailin sen kanssa. Alla olevassa kuvassa sunnuntain kampaus mikä mulla oli ko lähin keskustaan. Oli muuten vielä maanantai-aamunakin. (Olisko tohon tullu tota viivaa?)

Höm, tämä kuva kuuluis ylemmäs. Suklaapuodista ostettu sateenvarjotikkari.

 Sain siis kämpän kuun alussa, koska äiti ei päättäny jäähä oottelemaan että PSOAS vastais hakemukseen, vaan otti ja soitti PSOASille. Solukolmiosta yks huone vapaana. Tämä kelpaa! :)
Vaikkakin tuntuu hiukan oudolta asua täällä... Mutta kai mä totun. Douppila city;) Eli Toppila...

"Tietokonetta ei voitu käynnistää." Osaisko joku selittää miksi?

Koulun vessan peili on paras kuvien ottoon... :D

Tämmösiä kivoja tehtäviä tein Matikka 3 -kurssilla.

Vimosen päälle! Vielä viimisen kerran.

 Sotkamossa on jonku aikaa ollu semmonen kahvila ko Murunen. Ne nyt sitten on muuttamassa Kajaaniin. Lauantaina oli viimeinen aukiolopäivä, eli siis 23. pvä. Päätin sitte käyä siellä kahvilla, käytiin muutenkin kylällä äitin kanssa sillon. Juustokakkua ja kaakaota, ah nam<3 Oli muuten ihan mahtava reissu. Murunen ei taaskaan pettäny. Juustokakku oli suussa sulavan herkullista!

Hahmu-kisun maharapsutus-kerjäystyyli... :)

Laitoin siis Oulun Roskalava-ryhmälle ilmotusta että jos olis jollakulla levitettävää sohvaa, nii ottaisin sen ilomielin. Heti samana päivänä oli ilmotusta tullu, ja jos nyt vaan saan jonku ajamaan pakulla hakemaan ton, nii mä saan sohvan ja sängyn samalla. Ei tarte enää lattialla nukkua patjoilla. Meinaan, selkä ja lonkat ei oikein tykkää tästä tyylistä. Ihanaa, että on olemassa ryhmä jossa ihmiset ANTAA pois tavaroita niitä tarvitseville! Ryhmässä onkin sääntö, että KAIKKI ANNETAAN. Mitään maksuja ei siis ole, eikä vaihdossakaan tarte mitään viedä. Aivan mahtava ryhmä, jos esim. tarvitset jotain mihin ei ole varaa. Vähän niinko minä: köyhä opiskelija, joka ei tuota sohvaa olis Oulusta ainakaan halvalla löytäny. (Halvalla meinaan 5-20e hintaa) En ois ikinä uskonu, että oisin sohvasta näin onnellinen!