Kaipaan kotiin.

Suurinpiirtein ainoot postaukset, mitä oon viime aikoina jaksanu lukee, on Markuksen.
En tiiä miks..

Kaipaan kotiin. Haluisin viettää enemmän aikaa kotona. Tänäänki mun kissa oli ovella siihen tyyliin että ois ollu lähtemässä mun mukaan. Oi kumpa oisin voinu ottaa sen mukaan! Mä niin kaipaan sitä kuinka se tulee vierelle ja naukuu kerjätessään silityksiä. Kaipaan sitä kuinka Aamu tulee syliin, jos makaa sohvalla tai sängyllä. Sitä kuinka Helmi tulee puskemaan ja kehrää kovalla äänellä, lösähtää jalkojen juureen heti jos pikkusenkin rapsuttaa. Kaipaan sitä, kuinka pikkusiskon kanssa aina katotaan jotain leffaa vaikka yömyöhälläkin. Ja vaikken itsekkään usko, että myönnän, niin kaipaan isosiskoakin kaikkine riitoineen ja hyvine hetkineen. Kaipaan äitin tekemiä ruokia. Kaipaan kotiin.
Ärsyttää, ettei oo niin paljoo että kehtais joka viikonloppu käydä kotona. Haluaisin niin viettää enemmän aikaa kotona. Viettää aikaa kissojen kanssa ja pikkusiskon, joka on maailman paras sisko. Aina ollu tukena, vaikken sitä oo aina ymmärtäny. Mä oon yrittäny opettaa sille kaiken, mitä oon voinu. Mä oon yrittäny olla tukena, jos sellasta tarvii. Mutta siltikin musta tuntuu, että oon epäonnistunu isosiskona.
Haluaisin niin käydä useemmin kotona, viettää aikaa perheen kanssa. Käydä iskänkin luona, ihan vaan sen takia, että se ois taas pirteempi. Siitäki on kuukausi ku viimeksi kävin(ennen tätä viikonloppua) ja ei hyvältä näyttäny. Ei se ollu tollanen ku kävin joka viikonloppu vielä viime talvena, vietin paljon aikaa kesälläkin. Mä haluaisin viettää enemmän aikaa siellä, ihan sen terveyden vuoksi. Ja koska mä viihyn siellä...

Tässä vielä kuvia mun kotipaikasta.

Juhannuskokko...