Tuhat eri tunnetta repii mua hengiltä.

Haluisin puhuu, kertoo jollekki miltä musta tuntuu.
Purkaa tän tunteen mun sisältä, hajottaa nää ajatukset ilmaan sanoina.
En vaan saa suuta auki, en enää osaa.
Mun huulilla on näkymätön seitti, mikä estää mua sanomasta.
Se purkaa kaiken mun sisälle, ei päästä mitään ulos.
Tukehdun, en vaan voi tunteille mitään.

Kulmakoru ja kuulumisia

Hellou:) Aattelin vaihteeksi kirjottaa taas, kertoo että sain vihdoin sen jarruletkun puristimen valmiiksi eilen! :) Vähän tuli hapi fiilis, eihän sitä tehtykää ko kuukausi... Mulla on neljä työtä tekemättä ja viies tulee ens vkolla. Alotetaan nimittäin uus aihe taas metallitöissä... Että joo.
Sain tässä yks päivä kuulla, et yhen kaverin isä joutu sairaalaan. Olin vähän et "oh fuck man". Ei tienny että onko vakavaa. Eipä oo nyt kyllä puhunu asiasta... No, kaipa se puhuu jos tuntee tarvetta.
Kävin tiistaina ottamassa kulmakorun tossa Red&White Inkissä. Ei sattunu paljo ku laitto, mutta sen jälkee oli aivan helvetin kipee.
Oon tällä hetkellä poikaystävän luona, oli etäpäivä tänään ja pelaan GTA V.
Mä tästä jatkan illan viettoo ja kirjottelen taas joskus. :)

Näin koulutat lohikäärmeesi:)

Tulin viikonlopuksi käymään kotona. On tosi kiva nähä vaihteeks kissojaki ja porukoita. Isukkikin kävi ja toi meille(tytöille) rahaa. Nyt on varaa ottaa se läväri, aattelin kulmakorun ottaa:)
Mut joo. Perjantai meni koulussa ollessa, ja ainakin mulle, se tosiaan oli epäonnenpäivä. Sattu ja tapahtu semmosta ettei jaksa kaikkee ees kirjottaa. Juna ainaki oli myöhässä ja viilasin sormeeni, muttei muuta jaksakkaa. Perjantaina jouvuin käymään kaupassaki ostamassa leipää ja ostin pari mangaaki. :3 Sit vaa luin ja luin ja luin. Tänäänki vaa luin ja kuvasin vlogiinki videon. Ois voinu mennä porukoitten kans pakaria vaihtaa muttei jaksanu, ei vaan oikeesti voimat riittäny. Pääsipähän kunnolla kotiin levähtämään. Nukuttais vaan lupasin siskolle et katon sen kanssa leffan. Katotaan Näin koulutat lohikäärmeesi. Kyllä, olen noin puolen vuoden päästä 17 vuotta ja rakastan lastenleffoja! :)

Random nro.1

Käytiin viikonloppuna siellä Ruotsissa. Mulla lähti mukaan 10 litraa mehua ja pari teepulloo. Ja tietenki 50:nen rislan paketti -mikä alkaa varmaan olemaan perus aina ku Haaparannassa käy.
Mulla hajoo pää ku ois muutama asia sanottavana eräille ihmisille, mutten ikinä saa suutani vaan auki tai en vaan kehtaa sanoo. Mikähän tähän auttais... Toisaalta eipä se mitään sellasta niin tärkeetä oo, että se pitäis pakosta saaha sanottua. Mutta vaan häirihtee ku ei saa sanottua.
Mä totesin että mä oon tän kouluvuojen jälkeen varmaan ihan sekopää... Aina ku jouvun viettää enemmän aikaa yksinäni kämpillä nii puhun yksinäni, nauran mitä omituisimmillekkin jutuille enkä oikeesti tajua olla välillä ees hiljaa ihmisten seurassa. Apua! Mitähän tästäki tulee... Voisin tässä joku päivä tehä sen aikomani postauksen, että laitan niitä kaikkia kuvia mitä oon ottanu, vaikkei ne mitenkään liittys toisiinsa.

Ei kai loukkaa? + kämpin huone

Toivottavasti  tää uusi ilme ei loukkaa ketään, se vaan on mun mielestä tosi kiva. Voin toki vaihtaa, jos häirihtee.

Btw laitan tähän kuvan tästä mun huoneesta, solussa kuitenki kun asun, joten ei oo muuta ko tää huone mistä laittaa... Muutama kuva:D
Pakko myöntää, että lisää julisteita kaipaisin...

 Julisteet

Huone

^okei, tältä se näytti ennen pyykinpesua.

Alla onki sitte miltä pyykinpesun jälkeen.

Kaipaan kotiin.

Suurinpiirtein ainoot postaukset, mitä oon viime aikoina jaksanu lukee, on Markuksen.
En tiiä miks..

Kaipaan kotiin. Haluisin viettää enemmän aikaa kotona. Tänäänki mun kissa oli ovella siihen tyyliin että ois ollu lähtemässä mun mukaan. Oi kumpa oisin voinu ottaa sen mukaan! Mä niin kaipaan sitä kuinka se tulee vierelle ja naukuu kerjätessään silityksiä. Kaipaan sitä kuinka Aamu tulee syliin, jos makaa sohvalla tai sängyllä. Sitä kuinka Helmi tulee puskemaan ja kehrää kovalla äänellä, lösähtää jalkojen juureen heti jos pikkusenkin rapsuttaa. Kaipaan sitä, kuinka pikkusiskon kanssa aina katotaan jotain leffaa vaikka yömyöhälläkin. Ja vaikken itsekkään usko, että myönnän, niin kaipaan isosiskoakin kaikkine riitoineen ja hyvine hetkineen. Kaipaan äitin tekemiä ruokia. Kaipaan kotiin.
Ärsyttää, ettei oo niin paljoo että kehtais joka viikonloppu käydä kotona. Haluaisin niin viettää enemmän aikaa kotona. Viettää aikaa kissojen kanssa ja pikkusiskon, joka on maailman paras sisko. Aina ollu tukena, vaikken sitä oo aina ymmärtäny. Mä oon yrittäny opettaa sille kaiken, mitä oon voinu. Mä oon yrittäny olla tukena, jos sellasta tarvii. Mutta siltikin musta tuntuu, että oon epäonnistunu isosiskona.
Haluaisin niin käydä useemmin kotona, viettää aikaa perheen kanssa. Käydä iskänkin luona, ihan vaan sen takia, että se ois taas pirteempi. Siitäki on kuukausi ku viimeksi kävin(ennen tätä viikonloppua) ja ei hyvältä näyttäny. Ei se ollu tollanen ku kävin joka viikonloppu vielä viime talvena, vietin paljon aikaa kesälläkin. Mä haluaisin viettää enemmän aikaa siellä, ihan sen terveyden vuoksi. Ja koska mä viihyn siellä...

Tässä vielä kuvia mun kotipaikasta.

Juhannuskokko...