Juhlapukukauppaa
Hei, minä olen Idamaria. Olen 21-vuotias sotkamolainen. Asun Oulussa, mutta juureni ovat Sotkamossa, joten pidän itseäni sotkamolaisena. En haluaisi rehennellä, mutta yritykseni on erittäin hieno. En usko, että Suomessa on monta samantyylistä. Vaikeuksien kautta voittoon, kuten sanotaan.
Olin jo 15-vuotiaana innostunut mekoista ja muista juhlapuvuista. Tykkäsin, suorastaan rakastin, ommella mekkoja ja muita vaatteita. Kun muutin Ouluun opiskelemaan, sain uusia ystäviä. Heidän seastaan löytyi muutama samankaltainen, olivathan hekin vaatesuunnittelu-puolella. Parin vuoden vaatteiden teon jälkeen rahamme alkoivat käydä vähiin ja vaatteita alkoi kertyä. Emme voineet tehdä enää haluamistamme materiaaleista, joten piti keksiä vaihtoehtoinen tapa. Aloimme purkaa entisiä töitämme ja vaatteita, joita emme enää käyttäneet. Ne osoittautuivat hyviksi materiaaleiksi: ne eivät oikeastaan enää kutistuneet pesussa. Hetken kierrätyksen jälkeen huomasimme, että kaverimmekin innostuivat asiasta ja rupesivat oikeasti pyytämään meiltä, että tekisimme heille vaatteita. Tästä lähti idea: rupeamme jatkamaan kierrätystä harrastuksesta yritykseksi. Aluksi toimimme kaverini kotoa käsin, heillä oli tarvittavat työvälineet ja hänen vanhempansa antoivat meille työrauhan. Kun saimme enemmän rahaa kokoon, uskoimme, että tämä voisi toimiakin. Haimme töitä eri aloilta, eri paikoista ja keräsimme rahaa omalla tavallamme. Pimeitä töitä ei kukaan meistä suostunut tekemään. Miksi olisimme? Eihän siinä ole edes varmaa palkansaantia. Halusimme ansaita rahamme rehellisellä työllä
Sinä kesänä, kun lopetimme koulun, aloimme työstää liikeideaamme ja etsimään sopivia tiloja. Tilat löytyivät helposti: ostimme talon, jonka alakerran muutimme "ateljeeksi". Asuintilamme olivat pienet, mutta ei meillä tavaroita paljon edes ollut. Ostamisen jälkeen meni vuosi, ennenkuin saimme liikkeeseemme ensimmäiset ompelukoneet. Jouduimme tekemään kovasti töitä rahaa kerätessämme. Parin vuoden päästä saimme liikkeeseemme kaiken tarvittavan tavaran, ompelukoneet, työpöydät, saumurit, kassan, myyntitiskin ja mitä muuta sieltä löytyykään.
Aluksi emme keksineet nimeäkään, mutta loppujen lopuksi nimesimme sen Ompelimo Ateljeeksi. Se oli mielestämme hyvä nimi, vaikka varmasti monet nauroivatkin.
Yrityksessämme kävi lähinnä opiskeluaikaisia kavereitamme ja heidän tuttaviaan. Kun sana levisi, meillä kävi yhä enemmän asiakkaita ja työnhakijoita. Olemme ottaneet lisää työntekijöitä, koska tällä asiakasmäärällä tarvitsemme apua. Olemme päässeet jo moniin lehtiinkin ja tunnetut bloggaajat ovat kirjoittaneet meistä blogeihinsa.
Ompelimomme valmistaa kierrätysvaatteista juhlamekkoja, vaikkapa vanhojentansseihin tai rippijuhliin. Hintamme eivät ole korkeat, koska emme osta kalliita materiaaleja. Laajennamme koko ajan toimintaamme: yritämme tällä hetkellä saada uutta Ompelimo Ateljeeta Kuopioon pystyyn. Menee ensi vuoden puolelle, ennen kuin saamme sen aukaistua. Olemme tulleet kuuluisiksi lyhyessä ajassa.
Sara 9D
Tästä kirjoitelmastani sain numeroksi 9, sen lisäksi että luokanvalvoja päätti valita mun kirjotelman osallistumaan kilpailuun. Toivoo, että edes kerrankin voittaa jotakin. Onko tää edes voittaja-ainesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)