Mulla on paha olla. Mä en jaksa, mun tekis mieli mennä kotiin, vajota sohvalle jonku peiton alle, syyä suklaata koko pvä ja kattoo telkkaria. Unohtaa miltä tuntuu olla koulussa, unohtaa miltä tuntuu se että vaikuttaa ettei muut ees välitä mun pahasta olosta. Unohtaa miltä tuntuu olla se joka on aina yksin ja jolla ei tunnu olevan arvoo ihmisenä. Se, joka on NOBODY. Tuntuu ettei kukaan ees huomaa mua, yks opettajaki unohti yhesti et mä oon menossa sen tunnille, vaikka se näki et kävelen käytävällä ja laitto oven kii.. Sit ku se aukas mulle oven se oli silleen "sori, unohin et säki tuut tänne". Onhan se kiva et opeki unohtaa.
Mä vaan haluan pari ihmistä takas kouluun. Yhen sen takia, että ku se oli täällä, ei mua kiusattu. Mulla oli jotain arvoo ihmisenä, enkä mä ollu näkymätön, en ollu nobody. Toisen sen takia, koska sillon kerran, ku puhuin sille pahasta olosta, se oikeesti helpotti
Tälläki hetkellä katon yhtä tyhjistä tietokonepaikoista, toisen henkilön paikkaa.Mulla on tavallaan ikävä, vaikkei tavallaan pitäis. Eihän me olla tunnettu edes kauaa, joten miks mulla on ikävä? Mä en osaa vastata tuohon itekkää.
Mä en oikeesti vaan jaksais tätä. En jaksais olla täällä. Mä siis kirjotan tätä kamerataiteen tunnilla. Vaikken sais, pitäis tehä tota työtä. Mutta kukaan ei välitä. Miks välittäis? Niille oon vaan ohikulkeva kasvo, tyttö, jolle kukaan ei puhu paljonkaan. Tyttö, joka istuu aina kotona. Perkele, tottakai istun! Mitä muutakaan tekisin ku istusin poikaystävän kanssa juttelemassa? Eihän mulla oo kunnon kavereita keitten kanssa olla!
Oikeestaan mulla on ihan sama vaikka kuolisin tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)