Everything is (not) fine.

Syvä ahdistus painaa mieltä ja kehoa, mikään ei tehoa, mä vaan ajattelen sinua ja minua...

Open ur eyes and look outside, find the reasons why...

Ja nyt ku ajattelen asiaa tarkemmin, kaikki vois olla hiukan paremmin...

Ja tän pienen hetken, tän pienen hetken vaan, oon täysin oma itseni. Joten voitsä olla siin, avata korvasi, pitää mun sydänt kädes niinku se ois omasi?

Sanoin et iloitsen, jos nään syytä hymyyn...

We're in heaven...

These fuckin' walls must be talkin' cause man I can hear 'em!

Maybe one day we could meet face 2 face? In a place without time and space...

Ikinä ei puhuta, nää geenit kulkee suvussa.

Kukaan ei välittänyt, käsittänyt, miten pettynyt voi olla jos on vain etsinyt onnea. Johon ei ole koskaan voimaa, kun sen tajuaa ettei sitä saa...

Haluun enkelien lailla vapaana tuol taivaal lentää.

Oon maassa, se tapahtuu taas mulle, kuinka sairas voi olla tämä yksi tunne...

Toivon sun olevan vika näky vieres kun mä delaan...

Ikuisuus sanana huulilta revitään...

Annoin pikkusormen, sä amputoit mun käden. Kipu herätti henkiin, kaiken selvästi nyt näen.

Take me back to paradise, baby, back in to your wonderland. Take me back to paradise, baby, now and forever.

Valtava maailma.

Sä sanot et haluat pitää mut vaan itelläs. Mut miten sä voit pitää mut jos et anna mulle vapautta? Musta tuntuu et laitat mut tiukkoihin kahleisiin, lukitset pieneen huoneeseen. Etkö ymmärrä?
"Valtava maailma kutsuu mua. Mun on nähtävä, tehtävä kaikki heti ja nyt. Valtava maailma laulaa ja juo. Mul on paikkani kateissa, tahdon sen heti ja nyt. Olen pallolleni eksynyt."
Mä luulen että sä et taida ymmärtää.

Anyway, täällä oli tänään melkein -15, siis ku oltiin koulussa. Hyi, että oli kylmä polkee kotiin. Ei ollu kivaa...
Kuuntelen Neljänsuoraa:)

Mistä mä oikeestaan voisin kirjottaa... Muusta ku että mun sisimmän täyttää karmee tyhjyys tällä hetkellä? Ja siitä että mulla sattuu hartioihin koko ajan, hieroispa joskus ees joku... :/
Ehken mä kirjota mistään enempää...
Tai sitte kirjotan. Mä nimittäin totesin että eräs henkilö jonka oon tuntenu vasta vähän aikaa, on kuitenki tärkee mulle. Verrattuna siihen että minkä ajan oon tuntenu sen. On sinänsä aika hassua et ollaan tunnettu vasta vähän aikaa, koska musta tuntuu et olisin tuntenu sen jo iät ja ajat.
Mut oli harmi, ettei tuntenu sitä sillon, ku oli se yks tietty episodi... Sillon oisin oikeesti tarvinnu ihmisen jolle oisin voinu kertoo kaiken. Sinällänsä harmi ettei tuntenu. Mulla ois varmasti ollu paljo parempi olla, mä en ois varmastikkaan lintsannu niin useelta tunnilta...

Go to hell, bitch.

Mun pää on ollu viimepäivinä ihan älyttömän kipee. Mulla sattuu niin kamalasti että onpa kiva:(
Mä oon koko ajan niin väsyny ja tuntuu että ois burnout. Mutta ei, se on vaan toi kuu. Saattaa mulla olla kuumettakin, mutta en haluu istumista siirtää ens vkolle, sen juhlan jälkeen ei huvita jäähä koululle puoleks tunniks istumaan. Huoh, huomenna on kello 6 aamulla herätys. Mulla on fysioterapeutille aamulla kello 8 aika, että ihan kiva. Mulla tulee periaatteessa niinku 7½ tunnin päivä, jos laskettais fysioterapeuttiki kouluajaksi. Onneks mulla on kuitenki yks englannintunti välistä pois, koska psykiatri. Mä oon varmaan huomenna ihan kuolleen näköne, koska mulla on nyttenki semmone kuollu olo ja näytänki varmasti siltä.
Käytiinpähän mummulassa kylässä. Lähinnä siks koska täti oli siellä lapsiensa kanssa. Niin ja kävinhän mä tänään kirjastossaki ja sitte apteekissa kakkukahvilla, kerta ilmasta oli.
Mitä voin kertoo ku mulla on ollu niin kuollu olo koko päivän että tekis mieli nukkua monta kymmentä tuntia putkeen, mutta tietää ettei se onnistu, ton kuun takia.

Jumalauta että mua ärsyttää toi yks bitch. Tai siis pariki! Meillä on aina se tietty pöytä mihin me istutaan, siihen tulee aina vaan tietyt ihmiset ja tänään eräät kaks kuvitteli et ne voi tosta vaan istuu siihen pöydän päähän, ilman et siihen tulee ketään. Surprise surprise, what a surprise... Minäpä menin. Sanoin vaan kavereille että tiivistää vähäsen ja hain ylimääräsen penkin. Vitun ämmät, luuliko ne oikeesti ettei siihen istu ketään? Nii, ja sitte ku ne lähti siitä nii mä kuulin kuinka ne ihan selvästi puhu musta. Kiitos että oon teijänki elämän keskipisteenä ku puhutte paskaa.

Nii tai sitte se huoranpenikka joka aina kyylää ruokalassa istuessa. Se näyttää siltä että sillä on aina nuuska huulessa. Vittu mikä ämmä.

Mistä pääsemmekin eiliseen aiheeseen, välipalalla kaveri meni yksin isoon pöytään ja siihen meni seiskaluokkalaisia viereen istumaan. Mä ja kaveri mentiin siihen pöytään sitte ja otettiin ylimääräset tuolit. Puhuttiin siinä kovaan ääneen kuinka se ärsyttää että jotkut vaan tulee isolla joukolla siihen viereen jos istut isossa pöydäs yksin, eikä ne älyä kysyä lupaa että voiks tähän tulla, että onko tähän tulossa ketään. Tajuaavat neki äpärät olla tulematta meijän pöytään toiste.

Don't wanna live.

Haluan vajota maan alle.
Haluan kuolla.

En jaksa olla...

Mä en jaksa tätä enää. Mä en jaksa itteeni. Mä en jaksa olla aina se joka seuraa vierestä ko toisilla on hauskaa. En jaksa olla se joka lukee tai kattoo fb:stä muitten tilapäivityksiä tai kuvia. En jaksa olla se, joka jää paitsi kaikesta hauskasta ja erakoituu ja masentuu. Minkä mä voin jos mua ei ikinä pyydetä mihinkää mukaan... Tai jos pyydetään, en vaan ikinä pääse. En mä lähe jos mua ei pyydetä, musta tuntuu et tuppaudun niitten seuraan. Tää talvi pitäis muka jaksaa samalla meiningillä. Mut emmä jaksa. Mä en halua olla se joka jää kaikesta hauskasta ulkopuolelle, se joka erakoituu ja masentuu ja juttelee enemmän ja enemmän netin kautta niille nettiystäville, joita on paljon, mutta kuitenki niin vähän.
Mä en jaksa tätä enää.

Totuuksia minusta:)

KYMMENEN asiaa mitä vihaat yli kaiken:

1. Kiusaamista

2. Silmiäni, jotka  reagoivat herkästi auringonvaloon, seurauksena päänsärky(kait siis migreeni, jos lääkäreita oon oikeen ymmärtäny)

3. Sitä että ihmiset utelee sillon jos ei halua kertoo.

4. Niitä hetkiä jollon on paha olla enkä tiiä syytä.

5. Tekopyhiä ihmisiä

6. Niitä jotka kerjää huomiota "ongelmillaan".

7. Erästä henkilöö, hänen takia en osaa luottaa..

8. Riitelyä mulle tärkeitten ihmisten kans.

9. Rasismia

10. Sitä että jotkut ei välitä toisten mielipiteistä.

 YHDEKSÄN asiaa mitkä kuvaavat luonnettasi:
1. Taistelijaluonne
2. Tunneherkkä
3. Sanon asiat suoraan.

 4. I can be so mean when I wanna be.
Tarvihin ihmisiltä apua joten kaverit totes:

5. "Avoin kirja"

6. Mukava

7. Huolehtivainen

8. Ailahteleva

9. Marttyyri

KAHDEKSAN tapaa valloittaa sinut ja sydämmesi:

 1. Huumori

2. Se että sillä osapuolella on omaki elämä.

3. Että kehtaa myöntää olevansa mun kanssa:)

4. Lahjat(eihän tarte aina olla kallista, joku itsetekemäki on ihanjees. ajatus on tärkein:3)

5. Se että osaa huolehtia toisesta.

6. Ihanat sanat ja teot<3

7. Aitous, en halua ketään joka on feikki.
8. Se että hyväksyy ihmiset sellaisena kuin he ovat.

SEITSEMÄN asiaa mitä toivot tällä hetkellä:

1. Etten riitelis ton yhen kans

2. Uuet kuulokkeet:D

3. Rahaa

4. Luvan siihen lävistykseen.

5. Että pääsisin autonasentaja-puolelle tuonne minne haluan:)

6. Että pääsisin ees joskus juomaan sillonko tekis mieli vetää pää täytee tai muuten vaan sellane party-fiilis.

7. Etten sais tälle kouluvuodelle enempää istumisia:D

KUUSI asiaa mitä teet ensimmäisenä kun heräät:
1. Herätys vittuun ja kirkasvalolamppu kii.
 2. Kylpytakki komerosta ja keittiöön
3. AAMUKAHVI +ruokaa
4. Hiustenpesu jos tarvis tai sitte pukeminen
5. Hiustensuoristaminen.
6. Valmistautuminen ja lähtö
^HUOMIOI!! Toi on mun kouluaamurutiinit vaan. Vkonloppurutiinit niin tylsiä etten kirjota tänne:D

VIISI ihmistä ketkä tietävät eniten murheistasi:
1. Ninjamursu. <en.osaa.kutsuu.oikeelta.nimeltä.>
2. Kimi.
3. Blogin lukijat

4. Leinonen

5. Henna

NELJÄ asiaa joista olet riippuvainen:

1. Musiikki

2. Kofeiini

3. Melkeen voisin sanoo kaverit
4. Öäähm, syöpäkääryleet..

KOLME kauneinta asiaa mitä sinulle on sanottu:

1. Rakastan sua aina.
2. Hei, etsä ruma oo. Ihan nättihän sä oot. Varsinki ku hymyilet.
3. Sä oot aina mun kissa.

KAKSI asiaa mitä pelkäät eniten:

1. Että menetän kaikki tärkeet
2. Että poikaystävä jättää koska on löytäny toisen, tai pahempaa: mun siskon takia...

YKSI tunnustus:

1. Suurin osa kavereistani on jätkiä, en osaa olla kaikkien tyttöjen kaveri...

Kuvapostaus taas.

Joo tiiän tää on taas tällanen kuvapostaus, mut oon riielly poikaystävän kanssa nii paljon etten jaksa.. Ja jos totta puhutaan asiaa ei auttanu liiallinen päänsärkylääkkeiden ottaminen...

Youtube-julkkis

Muistan kerranki mitä olin aikeissa edellisenä iltana kirjottaa.
Katoin eilen Kosketuksen, siinä oli joku nainen joka teki vlogia englanniksi. Siitä tuli loppujen lopuks tosi kuuluisa ja monta sen vlogin seuraajaa lensi tosi kaukaa kattomaan sitä yhteen kahvilaan. Hyvähän sen on, se teki videoita englanniksi. Miettikää miten moni ihminen voi kattoo sun videoita jos teet niitä englanniksi: oikeestaan kaikki jotka osaa englantia. Jos taas haluut saaha äänes maailmalla kuuluviin, näin suomalaisena, sun pitää osata englantia nii hyvin että ne ymmärtää. Sä et voi suomen kielellä tehä videoita joilla pääsisit maailmalle "youtube-kuuluisaksi". Esim. tää Jeydon Wale, videoita youtubessa nimellä jeyyounit11 ja iprincewhale, se puhuu englanniksi videoissa, sillä on paljon tilaajia ja faneja. Sillä oli fanimiitti Las Vegasissa joku aika sitte ja ne fanit sai siltä nimmarinki. Ois tosi hienoo jos ois tolleen kuuluisa. Mut mahotonta, ellen rupee tekee videoita englanniksi.
Meillä oli tänään lukiolla tutustumiskäynti. Niille tarkotettu lähinnä jotka miettii sitä lukioo. Mut silti jokasen oli pakko lähtee mukaan, paitsi jos myöhästy bussista. Nii no ei oikeen onnistunu, ko päästiin tunniltaki aikasemmin että keretään. Joten eikait siinä...
Mä hävitin sitte vahingossa mun venytyskorun, 4mm kokosen. Vähänkö mua ärsyttää. Nyt mulla on korvassa siskolta lainattu 3mm, joten joudun käyä ostaa uuen jossain vaiheessa. Saa nähä millon on rahaa ja kerkeen käyä.
Ainiin, kerroinko siitä että ihanimmista ihanin poikaystäväni oli menny tilaamaan mulle jonkulaisen kaulakorun? Vähänkö mua jännittää että millanen se on! Päivämäärä on tiedossa että millon poikaystävä tulee, enkä malta oottaa et pääsen halaamaan tai pussaamaan. On niin hirmu ikävä sitä et saan tuntee et se on siinä lähellä. Onhan meillä välimatkaakin, mitä nyt pyöristettynä sellaset 250km. Että ei mikään pyörällä taitettava matka. Jotkut päivät on vaan sellasii et tekis mieli käpertyy sen kainaloon, muttei vaan voi, koska toinen on niin kamalan kaukana. Silti mä oon onnellisempi ko kenenkään kanssa koskaan, tän ajan ja niitten kaikkien riitojenki jälkeen. Enkä mä voi sille mitään, että rakastan.

Mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu.

Mulla ei taaskaan luonnistu mikään teksti. Ajatus ei kulje, enkä voi tälle mitään. Mä tiedän että mun pitäis aukasta suuni ennenku tää paska hukuttaa mut taas, mutten mä vaan saa suutani auki.

Joo mä tiedän,

"säälittävää tollasta angstia".

Anteeks että olen tällanen,

anteeks että mulla on tunteet.

Syvemmälle jään omaan päähän joka päivä.

Yleensä katon mitä muut bloggaajat on postannu, ennenku rupeen kirjottamaan omaani. Mut nyt mä tunnen oloni niin loukatuksi, väärinymmärretyksi, ehkä hiukan petetyksi. Eikä mulla oo ketn kelle puhua, ei oo ketn kenen luokse voisin mennä, että voisin puhua ja se lohuttais. Miksei mulla oo kavereita...? Mä en kestä tämmöstä enää. Mun elämä on aina ollu paska, sen oon tienny. Mutta ala-asteella oli sentään kavereita, jotka piti mun puolia ku mua kiusattiin. Nyt ei oo ketään. Luokkalaisetkaan ei välitä siitä, joten mitä mä voin tehä? Poikaystävän sanomiset ei oo auttanu, enkä usko että ikinä auttaa. Mä tuun aina olemaan se luokan "outolintu", se tyttö luokan pulpetissa yksinään, aina kuulokkeet korvilla. Se ei muuksi muutu. Enhän mä kestäis ilman musiikkia, en millään. Mitä mä voin tehä jotta tää tilanne parantuu? Vaihtaa koulua? Se vaihtuu kohta muutenki, mä lähen pois täältä. Toivottavasti samaan kouluun ei päädy ketään tästä koulusta missä nyt oon. Mä en halua että niin käy.
Mun kiusaaminen alko jo ala-asteella, mut sillon se oli vielä vähäistä. Siellä oli tasan yks joka oli aina kiusaamassa: mun ykkösluokan paras kaveri. Mä en ymmärrä mikä sille tuli että sen sillä tavalla piti mua rueta kiusaamaan. En vaan ymmärrä. Asiaa ei auttanu se että meijän luokalle tuli sillon yks jätkä jonka kanssa ne jostain syystä lyöttäyty yhteen ja kiusasivat mua sitten yhessä. Se tyttö ei oo ikinä tykänny musta, eikä tykkää nykyään. Nykyään se tosin esittää vaan kohteliasta tai jotain mulle, koska meillä on yhteisiä kavereita. Mutta isoskoulutuksessa huomasin, ettei se tykkää musta vieläkään yhtään. Minkä mä sille voin jos se ei tykkää musta? Emmä elä sitä varten, vaan itteeni ja kavereitani, mulle tärkeitä ihmisiä.
Outolintu.
Se mä oon. Mutta mä en tiedä mikä mussa on sellasta, että useimmiten ihmiset joko tykkää tai ei tykkää, ei oo mun kohalla useimmiten sitä välivaihetta siinä. Useimpien kohalla on, mutta mä en oo tavannu yhtään ihmistä joka ois vähän 50/50. Mä en tiedä miks. En tiiä mikä mussa on niin erikoista, että joitaki jätkiä vedän puoleeni ku magneetti, ainaki sellasia parikymppisiä. Se on tosin onneksi vähentyny, enhän mä oikeen nykyään jaksanu innostua niitten huomiosta. Sitä rupes kaipaamaan ees enemmän omanikästä ja löysinki poikaystäväni.
Onnellisesti yhdessä, ja paskanvitut olla. Riiellään vähän väliä turhaakin turhemmista aiheista. Pakko myöntää että välillä tulee miettineeksi sitä että oisko helpompi jos ei oltais yhdessä, mut sitten ku tulee taas ajatelleeks niitä ihania hetkiä sen kanssa, niitä puheluita vaikka väsyttäiski, mutta ei malta lopettaa. Sitä vaan ei voikkaan päästää niin helpolla irti, enkä edes halua.
"Mun on ihan hyvä näin".
Aina välillä tietenki on, ei aina.
Onko vika mussa että mua kiusataan? Siinä että mä oon paljon omissa oloissani, ajattelen paljon ja "jään syvemmälle omaan päähän joka päivä"? Vai kuvittelenko että vika on mussa? Vai annetaanko mun kuvitella, jatkaa kuvittelemista, kunnes pää räjähtää?
Mun päässä liikkuu mitä ihmeellisimpiä asioita aina. Suurimman osan saan aina kirjotettua ylös, mutta ku tunne helpottaa kirjottamalla, nii se loppuosa aina häviää sinne taka-alalle ja sitte multa loppuu teksti kesken vaikka ois paljonki asioita mistä kirjottaa. Eilenki mun päässä liikku muutama asia joista mun piti kirjottaa niin fucking syvällistä että huh-huh, siinä ois moni romaani jääny toiseksi. No ei sentään, mutta kuitenki että syvällisempää tekstiä ois pitäny kirjottaa.
Jostain syystä kuitenkin mun rintaan pakottaa kamalasti, mun on hankala hengittää, kuuma, vaikee nielasta ja tuntuu että mun pää ihan oikeesti räjähtää. Tuntuu että huimaa, etten nää ko tän tekstin, sen mitä mä kirjotan ja haluun kirjottaa. Okei, mä en halua kirjottaa ku tää teksti vaan koko ajan tulee mun päästä. Ku mä saan langanpäästä kiinni nii mä vaan jatkan kirjottamista, jos pysähtyy tarpeeks kauaksi aikaa tai ajattelee jotain muuta, emmä jälkeenpäin muista mitä muuta piti kirjottaa ja sitte se unohtuu, joten mulle pitäis antaa täydellinen rauha kirjottamiseen. Minkä mä sille voin jos mun päässä on valtavasti asioita mistä voisin kirjottaa tänne? Minkä mä voin jos tää on ainut paikka missä voin jakaa niitä ja EHKÄ(tosi hyvällä lykyllä) löytää samanhenkisiä ihmisiä. Huoh, mä tosiaan toivon että mun blogilla olis lukijoita, koska sitten nää mun postaukset ei olis turhia. Siltä nykyään tuntuu, mutta mä jatkan kirjottamista siinä toivossa että joku päivä tänne blogiin ilmestyy joku ihminen joka kuulee mun avunhuudot ja saa mulle lukijoita jakamalla tätä kaikkialla. Mä niin toivon, mutta eihän sille voi mitään jos ei niin käy. Mä en anna sen ajatuksen, ettei niin kävis, lannistaa mua. Se toivo pysyy mussa aina yllä, joten mä jatkan sitä mikä tuntuu musta hyvältä.

Valve-EEG:n jälkeinen väsymys

Mun päässä pyörii, on pyöriny monta päivää, vaan yks ja sama asia. Eikä se hellitä, jos mulla ei oo mitn sellasta fiksua tekemistä. Tai muuta ajateltavaa. Okei, se on ollu taka-alalla niin, etten ajattele sitä paljon. Mut nyt se on taas tuolla aivoissani, sinkoilee siellä edestakasin tuhoten mun halut tehä yhtään mitään. Kai tähän tyhjään, onttoon olotilaan vaikuttaa myöskin tuo valve-EEG. Enhän mä oo nukkunu yöllä ko 2 tuntia ja päivällä korkeintaan 4 tuntia. Menis tänään vaikka aikasin nukkuu, vois olla ihan kiva.
Mun pitäis ostaa uudet kuulokkeet taas, mutta onneks mä pärjään noilla siskon kuulokkeilla vielä hetken. Ei ne niin huonot oo, loppujen lopuksi ne sentään toimii.
Kohta on jouluki, joten voisin varmaan rueta pikku hiljaa säästää joululahjoihin tai tehä niitä ite. Kuitenki pitäis aika satavarmasti rueta miettimään mitä ajattelin antaa ihmisille. Mut tällä hetkellä en jaksa ajatella sitäkään, on niin väsyny olo.
Mä taidan tästä lopettaa, en keksi yhtään mitään kirjotettavaa koska väsyttää niin pirusti. :/