Kamala tunne, ku tuntuu ettei voi edes sohvalta nousta, koska jos nousee, tuntuu et joku löis sut heti siihen takasin, niin kovasti se sattuu päähän, vaikka hiljaa nousisitkin sohvalta. Ei mikään mukavin tunne, mutta on pakko kestää.
Eilen oli sentään 37.2 astetta, mikä oli sinänsä ihan okei, mutta nyt 39.2 astetta kuumetta, mikä ei todellakaan oo hyvä. Mitenkä mä voin kouluunkaan mennä tällä vkolla, jos tää ei laske? Entäs sitte se matikankoe... Tai tädin lapsen ristiäiset, serkun tytön synttärit?
Ei hyvä, ei ollenkaan. Näin alkuun en suostu edes särkylääkkeitä ottamaan, niitähän kun ei suositella ottaa. Koska kuume on kehon tapa saada bakteeri/virus pois elimistöstä.
Nii, ja onhan se mukava ko saapi nukuttuakin, ku sisko elämöi poikaystävän kanssa jutellessa.
Pari kertaa sille sanoin että oo hiljaa, mutta ei suostunu olemaan. Mikä siinä on että sisko ei suostu kuuntelemaan, vaikka tajuaakin sen, että mulla on kuumetta aika paljonkin?
Toinen sisko ei oo ees kotona, thänk gaad. Äitikin sentään osasi olla hiljaa, koska tajusi että mä ihan oikeesti haluan nukkua.
Ootteko ikinä ajatelleet, kuinka hienoo olis omistaa joku kyky? Tuossa tuli äsken mainos uudesta sarjasta, Kosketuksesta. Ja sen kirjasarjanki takia oon sitä miettiny, sen Valitut -sarjan. Oispa hienoo omistaa jokin erikoiskyky, esimerkiksi sellanen että vois lukee toisten ajatuksia, tai siirrellä esineitä. Oispa aika hienoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)