Mua masentaa.
Tuntuu et mä sorrun ko talo purkamisvaiheessa. Lasit särkyy, kaikki hajoaa ja jäljelle jää vaan pölyä ja jotain paloja, mistä voi tunnistaa että talo se on ollu.
Elämä tuntuu luhistuvan niinko korttitalo, niin hauras ja pieni.
Mä en jaksa edes hymyillä vaikka pitäis. Tuntuu et mun elämän valo ois sammunu. Että mun elämältä ois viety tarkotus.
Elämä tuntuu luhistuvan niinko korttitalo, niin hauras ja pieni.
Mä en jaksa edes hymyillä vaikka pitäis. Tuntuu et mun elämän valo ois sammunu. Että mun elämältä ois viety tarkotus.
Mun pää hajoaa, tuntuu että joku takoo mua kokoajan pään sisältä, eikä anna mun olla rauhassa. Tuntuu että joku kiskoo väkisellä ilon ja onnellisuuden mun sisältä. Etten mä sais olla onnellinen…
Mä laitan tänne aina muutaman kuvan ko kirjotan.. Että tällasta tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla:)