Puhelinpäivitystä taas

Jos ihan rehellisiä ollaan, yhteishaku kolkuttaa jo ovella, eikä mulla edelleenkään ole hajua mitä haluan opiskella. Tuntuu että ammattistartin jälkeen mun pää on ollu vaan enemmän sekasin tän valinnan suhteen. Mä en tiiä ees mitä haluan tehä viikonloppuna, nii miten helvetissä mun oletetaan tietävän että mitä haluan tehä sitte myöhemmin elämässä? Kyllähän se houkuttaa ajatus siitä, että olisin Taivalkoskella opiskelemassa mehtäkonepuolta. Se kyllä kiinnostaa ja tuntuu olevan mulle sopiva ala. Mä viihyn aivan mainiosti yksinäni, joten kopissa istuminen ei tekis vaikeeta. Kuitenki pelottaa hiukan, että entäpä jos -ihan vain jos- sattuis käymään niinko autopuolen opiskeluille... Että entäpä jos?
Mä haluan miettimisaikaa. Vaikka kokonaisen vuoden verran. Menisin vaikka kaupan kassalle miettimään, mihin päätän hakea opiskelemaan. Mutta ei, se pitäis tietää tässä ja nyt! Tää oikeesti ahistaa nii paljon etten ees halua mennä kouluun tai tehä mitään...
TOP alkaa 10.3. eikä mulla oo mitään paikkaa VIELÄKÄÄN. Just tää opskelusta johtuva ahistus -ja tottakai sairastelu- on tavallaan estäny mua hakemasta mistään sitä. En ees tiiä mihin haluisin mennä. En tiiä haluisinko olla Sotkamossa vai Oulussa sen TOPin ajan. Plääh.
Turhauttava tilanne, ja oikeestaan tän miettiminen vie multa niin paljon energiaa, että en oikeen jaksa muuta tehä ko loikoilla sängyssä/sohvalla ja kattoo leffaa tai jotain sarjaa.
Oon kyllästyny tähän kaikkeen -jopa itteeni.

Hullunmyllyä

Sitäpä se elämä on, hullunmyllyä.
Pitäis jaksaa kirjottaa se postaus siitä Taivalkosken tutustumisesta. Olin siellä siis viime viikolla.
Noh, ainaki yks asia selvis: mä haen sitte Taivalkoskelle. Vielä pitäis jaksaa selvittää monta muutaki asiaa, ja oma pää on yks niistä. Kaikki vaan on niin sekasin.